Urbanistiikkaa



Palasin muistelemaan Le Corbusierin Unité d’habitationia kun mahdottomia toivovat asiakkaat toivoivat entisen autotallinsa tilalle kahta lastenhuonetta, vaikka huonetilan jakaminen riittäisi korkeintaan kahteen leveähköön käytävään (jotka olisivat leveämpiä kuin Corbun lastenhuoneet, mutta eivät kuitenkaan rakennusvalvonnalle riittäviä).

Miksi Corbun lastenhuoneet sitten ovat niin kapeita? Koska asunnon koko leveys on kaksi kertaa Modulorin mittainen. Tunnustan sinnikkäästi rakastavani Unité d’habitationin plaaneja, vaikka uskonkin että Le Corbusierilla oli todellisuudessa joku ruuvi löysällä, ja toinen vastapainoksi liian kireällä. Modulorin lukusarjoilla pelaaminen muistuttaa joidenkin autististen lasten leikkiä, lukekoon Oliver Sacksia se joka haluaa asiasta lisää tietää.

Ajatusleikkinä Unité d’habitationin pystysuoraan rakennettu kylä on kiehtova, vaikkakin ihmiselle ehkä sopimaton paikka asua. Pienimittakaavaisen ja tiheän kaupunkirakenteen puolesta julisti jo aikanaan Jane Jacobsin Death and Life of Great American Cities.

Tuppukylämme potentiaalinen hyvä kaupunki, ihmisen mittainen kaupunkitila, on pikkuautojen kansoittama. Ihminen elää siellä vaivoin, seinänviertä vasten liimaantuneena. Jos menon sallittaisiin jatkua muutamia miljoonia vuosia, muuttuisimme kampelan lailla litteiksi ja silmämme siirtyisivät vierekkäin toiselle puolelle päätä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Sano toki jotain!