Paluupostia Gheddafille

Tuuli vinkuu nurkissa, ilma on lämmin ja kostea kuin lehmän henkäys, taivas on punertavan ruskeaan taitettu valkoinen. Jos sataa, kun sataa, likaavat sadepisarat hienoon punaiseen tomuun ikkunat, pyykkinarut, autot. Kun lakaisen terassia, kertyy hiekkaa melkoinen keko. Ajattelen Mu‘ammar al-Qadhdhāfīa, jos kippaisin rikkalapiollisen pakettiin ja lähettäisin paluupostissa.

Kun Berluska oli valtiovierailulla Libyassa, näytettiin televisiossa miten Gaddafi vastaanotti vieraansa jossakin pihalla istuttaen arvon valtiomiehet sinisille muovituoleille, niille rumille jotka ovat levinneet koko planeetalle. Tunsin hetkellistä sympatiaa ei-ehkä maailman demokraattisinta valtiomiestä kohtaan, vittuuks tässä pokkuroimaan, saavat muovituolit kelvata siirtomaaherroille. Minun täytyy ajatella katu-uskottavuuttani.

Tuppulan vanhassakaupungissa on vielä kapea katu nimeltään Via Tripoli italiana. Jos Gaddafi saa asiasta vihiä, hän repii pelihousunsa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
4 Responses to “Paluupostia Gheddafille”
Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. Pastaa ja papuja « kirjoitti:

    […] ja bucatinit pätkittyinä). Toinen suosikkipastani papujen seuraksi on tripoline (terveisiä Gheddafille!), tai kotona tehdyt maltagliati, nimensä mukaan huonosti eli vähän vinoneliöön päin leikatut […]

  2. […] on otettu 11.10.2009 klo 13.30.  Valaistus on ehkä pahin mahdollinen: etelästä puhaltaa scirocco-tuuli, taivas on maidonvalkoinen ja pilvisyydestä huolimatta runsas hajavalo vie kaikki varjot ja […]

  3. […] aina epäillyt että Gaddafi repisi pelihousunsa, jos hänelle selviäisi että jossakin jumalan selän takana on […]

  4. […] on otettu 11.10.2009 klo 13.30.  Valaistus on ehkä pahin mahdollinen: etelästä puhaltaa scirocco-tuuli, taivas on maidonvalkoinen ja pilvisyydestä huolimatta runsas hajavalo vie kaikki varjot ja […]



Sano toki jotain!