Domenica in famiglia

Sunnuntailounasta syödään yleensä perheessä, joka meidän ikäisillemme eli kolme-nelikymppisille tarkoittaa omien vanhempien luo tai anoppilaan menemistä. Koska appivanhemmat ovat kirkkomaassa ja omien vanhempieni koteihin on matkaa, olemme laajentaneet perhettä Rosabellaan, hänen puolisoonsa Karpaattien Karpaasiin, kolmivuotiaaseen Herkulekseen ja kaksikuiseen neiti-ihmiseen, jota kutsuttakoon tässä esittelypuheessa Twin Towersiksi sattuneesta syystä. Syntymäpäivän lisäksi muita erityispiirteitä tuhisevasta kääröstä ei ole vielä noussut esille. Näyttää isältään, tarpeen tullessa nostaa ääntään.

Mukava järjestely kaikenkaikkiaan, sunnuntailounaan voi järjestää vuoroviikoin eikä tarvitse aina tapella ydinperheen sisällä. Pojat eivät vieläkään ole saaneet nokkimisjärjestystään selvitettyä, Italiatar liittoutuu välillä veljensä, välillä Herkuleksen kanssa koska tämä sentään on jo scuola maternassa.

Tein tänään jauhelihalla täytettyjä cannelloneja valkokastikkeessa, pari vuokaleipää, höyrytettyjä ruusukaaleja ja scorranolaisia luomuporkkanoita. Paahdoimme kastanjoita, Sulttaani kävi mandariinivarkaissa alakerran hylätyssä puutarhassa. Palinca loppui, se on ikävämpi juttu, talossa ei ole viinan tippaa. Lapset jakoivat huutovuorot keskenään, aina kun yksi lopetti niin toinen aloitti. Tappelevat leluista ja juonivat keskenään.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Domenica in famiglia”
  1. Muru kirjoitti:

    Pranzo domenicale on kyllä toisinaan mukava perinne, mutta saattaa joskus aiheuttaa liikaa stressiä muuten leppoisaan lomapäivään. Onneksi olette saaneet vuorot jaettua, eihän se ruuanlaittokaan niin raskasta ole, mutta kun ne tiskit…

Sano toki jotain!