Caffè

mokasteam

Sulttaani saa joka aamu kahvin vuoteeseen; se olkoon velvollisuuteni ja rakkaudenosoitus, tehtävä jonka perin anopiltani viedessäni hänen poikansa. Kahvi kotona keitetään mutterin muotoisella Bialettin Moka Expressillä, joka syntyi vuonna 1933. Kotikahvin merkki on Leccessä paahdettu Caffè Quarta, jota salentolaisopiskelijat kotiseuturakkaudesta raahaavat yliopistokaupunkeihin reppukaupalla. Anopin oppien mukaan paras kahvi tulee pikkupannussa, kahvia laitetaan kukkurallinen ja kekoon tehdään kolme reikää, joiden funktio on tuntematon. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Napolilaisia taikoja on syytä kunnioittaa.

Aamukahvin jälkeen seuraava kahvi nautitaan baarissa tiskin äärellä seisten: jokainen tilaa omanlaisensa, yleisimmät tiskiltä tilattavat ovat caffè macchiato, siinä on maitoa, latte macchiato, jossa maito on ”tahrattu” kahvilla, maitovaahdon kuorruttama cappuccino. Tavallinen kahvi on caffè, espressosta ei puhu kukaan ellei sitten erotukseksi suodatinkahvista, caffè tedesco, – americano. Espresso voi olla pitkä, lungo, tai ”tiivistetty”, ristretto, kesällä juodaan myös jääkahvia in ghiaccio – joidenkin mukaan caffè alla leccese. Valmiiksi sokeroitu kahvi kaadetaan jääpalojen päälle. Oman lukunsa ansaitsisi caffè corretto jossa kahvia ”korjataan” jollakin viinaksella. Cappuccinoa ei saa koskaan juoda lounaan jälkeen, ellei halua itseään pidettävän amerikkalaisena, mutta siitähän kirjoitti jo Kirsi Piha. Varmuuden vuoksi voi tietenkin marssia baariin kymmenen gallonan stetsoni päässä, ja onko sillä nyt niin väliä.

Minä en juo Suomessa kahvia paitsi satunnaisesti. Kahvi on pahaa. Lyhyestä virsi kaunis. Olen ajan kanssa oppinut kuitenkin juomaan paanutervaa sokeroimattomana, mustana, ristrettona, ja hakeudun kahvinkeitinten äärelle jopa itsekseni, vaikka suurin ilo kahvitauossa on tietenkin se, että voi hetkeksi astua studiolta ulos, kulkea piazzan halki, tavata jonkun tutun, selailla paikallislehteä. Kofeiinittomaan en kajoa; juon kahvia sen vaikuttavan ainesosan vuoksi.

Lounaan päälle tulee vielä kahvit, ja sitten riittää. Jos joku tuputtaa niin voin juoda sumppia vielä keskiyöllä. Mikään maailman kofeiini ei riitä pitämään minua hereillä, kun viimein vuoteeseen pääsen.

Mokkapannu pestään pelkällä vedellä, kahvinrasvainen patina saa jäädä pannun sisäpuoleen sillä se eristää juoman pannun alumiinista. Alkuperäinen Bialetti on alumiinia siksi, koska Italiassa on bauksiittilouhoksia, eikä fasisminaikaisille kotimaanmarkkinoille sopinut tuoda ulkomaisia raaka-aineita. Alumiini on isänmaallinen metalli. Pannuun myydään varaosia, alkuperäisiä tai bialetti-yhteensopivia. Jos kahvi alkaa tulla hellalle pannun jengasta, on aika uusia kumitiiviste ja puhdistaa reikälevy. Uudenkin voi ostaa, mutta paras tapa reikälevyn reikien avaamiseen on että kuumentaa levyn kaasuhellan liekillä ja pudottaa sen kuumana kivilattialle. Talossa, jossa on lautalattia on viisainta turvautua nuppineulaan tai viskoa kuumaa levyä takaneduspellille?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
6 Responses to “Caffè”
  1. Muru kirjoitti:

    Kiitos vinkistä, mietinkin miten sen sihdin saisi järkevästi putsattua, sillä uuden vaihtamalla tulevat silti vedet saumoista (tiivisteetkin on vaihdettu). Onneksi on kaasuhella ja tuo kivilattiakin. Piristäviä kahvitaukoja.

  2. Sirokko kirjoitti:

    Ja minä kun olen puhkonut sormeni verille nuppineulalla vuosi kausia – vaikka on kaasuhella ja kivilattia!

  3. Tiina kirjoitti:

    Me hankimme Hulluilta päiviltä kalliin kahvimasiinan. Nyt olen tutkinut kaikki lähikauppojen papukahvit ja tuonut Italian kotikylästä kaksi isoa pussia (olisko kaksikiloisia?) kunnollista papukahvia, jota ei kyllä hakkaa mikään täältä saatava kahvintekele. Huono puoli asiassa on se, että kahvinkulutus on noussut moninkertaiseksi. Mut se on sitten hyvää, vaikka nyt on jo alkanut mietityttämään, miten hyvää se vielä olisi jos olisi semmoinen ihan oikea paineella toimiva kahvimasiina… 😉 Toisaalta tuo ihmekone on niin kätevä.

  4. minni kirjoitti:

    Hihii, joskus muinoin Italiassa etsin kahviloiden listoilta ns. ”tavallista kahvia”, kun en maitokahveista pidä ja espressotyyppinen kupponen pisti vatsan sekaisin. Näppäränä tyttönä sitten kävin kaikki nimet läpi ja eräänä aamuna ennen klo 9, junaa odotellessa, paikallisen rautatieaseman kahviossa, valinta osui caffe correttoon. Hoksasin virheeni ja sen mitä kahvi tarkoittaa jo ennen kuin maistoin sitä, sen verran kummastuneita ja huvittuneita katseita sain osakseni niiltä muutamalta mieheltä jotka kahvilassa sattuivat olemaan 😉

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] näyttöä luulisi syntyvän siitä, että yksinomaan Italiassa 60 miljoonaa ihmistä keittää aamusumppinsa alumiinipannussa vuodesta 1933. Siitä huolimatta alzheimerin ja alumiinin yhteyttä ei olla vielä […]

  2. […] ja enemmän tai vähemmän huonosti nukutun yön jäljiltä laskeudun alakertaan kohdatakseni kahvipannun kahden […]



Sano toki jotain!