C come compiti

Oppivelvollisuuskoulun alettua läksyistä on muodostunut melkoinen riesa. Niitä piisaa joka aineesta, täytyy kopioida luokassa tikkukirjaimilla kirjoitettu lorunpätkä tekstaten ja kaunona, kuvittaa ja värittää kuvat. Kuvittaa matematiikan loru jossa on viisi muurahaista kädellä, kuusi sammakkoa suolla, seitsemän joutsenta lammessa, kahdeksan varpusta katolla, yhdeksän kalaa meressä …e di più non so contare. E meno male. Ussanläksynä neljä kokonaista aanelosta paratiisista karkoitusta ja Nooan arkkia, nekin väritettävä puuväreillä. Äiti, kynän kärki katkesi. Äiti, en osaa piirtää sammakkoa. Äiti, piirrä mulle joutsen malliksi. Äiti, mikä on pantano? – Odota, äiti katsoo wikipediasta.

Italiatar on sen verran ADHD ettei pysy penkissä, ja mikä tahansa ulkoinen ärsyke riittää viemään hänen huomionsa muualle. Uhkailen, maanittelen. Lupaan että läksyjen jälkeen voidaan tehdä jotain kivaa, mutta kiva ei koskaan saavu sillä keitiön pöydän ääressä kiemurteleminen vie koko iltapäivän. Puuvärien kärkiä syövä Huhtipoika on karkotettu makkariin katsomaan muumeja, sillä on siellä oikeastaan ihan kivaa, sisustaa nukkekotia, laittaa palikoita riviin, heittelee palikoita. Yhtenä iltapäivänä oli tehnyt huonot housuun, omatoimisesti riisunut epämukavan vaatetuksen, pyyhkinyt takapuolen kädellään, todennut käden likaantuneen, pyyhkinyt kätensä paidanrinnuksiin. Kaikki yhtä ja samaa ruskean sävyä.

Jos poistun keittiönpöydän ääreltä tekemään toissijaisen tärkeitä asioita, sanotaan vaikka täyttämään astianpesukonetta, Italiatar tempaisee puhtaan paperin pöydältä ja alkaa piirtää omiaan. Puuvärit juttelevat keskenään, ja dialogia olisi ehkä hauskakin seurata, mutta… läksyt on tehtävä. Muuten opettaja kirjoittaa seuraavana päivänä punakynällä vihkoon tämä piti värittää. Poikaakin olisi kiva nähdä joskus.

Kaksi viikkoa sitten pestyt pyykit ovat vielä viikattuina ja silitettyinä korissa odottamassa että joku laittaisi ne kaappiin. Minä en ehdi, minä valvon tyttäreni läksyjä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
5 Responses to “C come compiti”
  1. Pirita kirjoitti:

    Ihan kuin meillà viime vuonna!!! Juniori tosin on vàhàn isompi, joten housuun ei tullut, mutta tuntui, ettà poikat katsoi telkkaria tuntikaupalla iltapàivisin. Meidàn esikoisella penaalin sisàllòstà tuli elàintarha (tunnillakin) ja jos silmà vàhànkin vàltti, niin jo se oli làhtenyt leikkimààn gormiiteillaan.
    Niihin làksyihin tosiaan meni aikaa iltaan asti. Esikoisen opella kun oli ”mukava” tapa opettaa kirjoittamaan: Opetellaan luokassa A, làksyksi kirjoitettava neljà A:lla alkavaa sanaa kaikilla tavoilla (tikku, kauno,tekstaus). Kotona sitten opetin pojalle, miten kaunokirjoitetaan ja miten ne kaikki muut tarvittavat kirjaimet tehdààn. Meillà poikien àideillà oli…ja on tarvittaessa edelleen, oma ”àitien rinki” eli soitamme tarvittaessa toisillemme, jos poikien vihoista puuttuu jotain oleenaista.
    Koulumateriaaliakin olen joutunut ostamaan tànà vuonna vain tarpeeseen, kun viime vuonna olin làhimmàn cartolerian pàivittàinen kanta-asiakas. Joka pàivà poika hàvitti tai hajoitti koulutarvikkeitaan (mun kun piti tutkia miten tàà kynà oli tehty sisàltà…).
    Tànà vuonna poika on tokalla. Làksyjà on edelleen aika tavalla, mutta ne tulee tehtyà sutjakkaasti. Lukeminen ja kirjoittaminen sujuu jouten ja matikassakin lasketaan jo numeroilla. Piirtàmistà ja vàrittàmistà on edelleen, muttà huomattavasti vàhemmàn.
    Eilen poika sai làksyksi ulkoa opeteltavan runon San Nicolasta in dialetto! Kaveri luki runon oikein ààntàen ja minà kirjoitin sen paperille ààntàmismuodossa, josta poika sen sitten opetteli 😉

  2. Muru kirjoitti:

    Huhuh ja voimia. Meillä Suomessa ei ekaluokkalaisilla ole läksynä kuin kirjainten ja muutamien sanojen kirjoittamista. Kuviksessa askartelevat ja piirtelevät sitten sydämensä kyllyydestä, mutta sekin koulussa. Matikassa ihan oikeasti lasketaan. Mistäköhän on Italiassa tuo väritysvimma kotoisin? Onko se renesanssin perintöä? Tähän kyllä tarvittaisiin nyt joku kulttuuriantropologinen selitys ilmiölle. Voimia vahdille, itse aina turhaudun pikkuisten ruokailun vahtimiseen kun se pahimmillaan kestää lähes tunnin eikä hetkeksikään voi katsettaan kääntää.

  3. Viivi kirjoitti:

    Ehkä tuolla värittämisellä on sama funktio mitä kirjontatöiden tekemiselle vuosisatojen ajan: sillä opetetaan (tytöille) pitkäveteisten, tylsien toimintojen avulla kärsivällisyyttä ja nöyryyttä – niska kumarassa alistetussa asennossa toimimista. Tyttöjen oli hyvä tottua tekemään toistavaa, pikkutarkkaa työtä tuntikausia, jotta heille kehittyisi yhteiskunnan ja yhteisön (siis miesten) mielestä tarpeellisia luonteenhyveitä ja ominaisuuksia.

    Tuo oli ehkä aika kyyninen näkemys asiasta. Italiassa varmaan ymmärretään enemmän visuaalisuuden päälle kuin täällä Suomessa, missä taitoaineiden tuntimäärä on viime vuosien aikana senkun kutistunut. Opetusta ajetaan voimallisesti yritysmaailman yksisilmäisten tuottavuuskäsitysten mukaisesti keskittymään ns. kovin oppiaineisiin. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden korostamisella uskotaan saatavan kilpailuetua globaalissa taloudessa ja mikä parasta, niillä pärjää Pisa-tutkimuksissakin!

  4. arkitehti kirjoitti:

    Jopi.

    Italiassa ei taitoaineita ole ollenkaan, joten kiva että sitä piirtämistä sentään harjoitetaan joka aineessa, kiva Italiattarelle siis joka tykkää piirtää ja on siinä vielä hyvä. Mutta kässää ja köksää on turha odottaa jatkossakaan, ehkä sitten latinaa, Dantea ja Petrarcaa.

    Olen varovaisen toiveikas että kynien hävikki taittuu iän myötä, puuvärejä on ostettu jo monta rasiaa, niitä hukataan… ja terotetaan, terotetaan, terotetaan. Kun ne putoavat lattialle niin sitten kärki on jo valmiiksi poikki, ja laadussakin on varmaan eroa, mutta ei kai sitä kovin hyviä kyniä voi ostaa kun ne kuitenkin kylvetään ympäriinsä? Nyt tytön mokoma oli löytänyt äidin derwentit, ja puhui minut ympäri että saisi laittaa terra cottan penaaliin. Kunhan ei hukkaa, ja gunmetalliin ei kosketa! 😉

    Kärsivällisyys ja nöyryys tekisi hyvää itse kullekin, ja on sitä iän mukana opittukin. Siperia opettaa.

  5. Viivi kirjoitti:

    Mitä Derwentejä käytät? Täällä Suomessa on nyt tarjouksessa Watercolor ja Inktense- kynät 40e/72 kpl (norm. 69e) – jos vaikka äitisi olisi tulossa sinne jouluksi, niin voisi tuoda tullessaan jos sinulla olisi lisäkynille käyttöä. Vai käytätkö mielummin Artist/Studio- kyniä? Missä hinnoissa nuo muuten ovat siellä Italiassa, en tiedä hintatasosta, nehän voivat olla siellä valmiiksi jo halvempia mitä tarjoushinta täällä.

Sano toki jotain!