Rotuoppia

lapset9 Comments

Olet täällä:Rotuoppia

Minkä rotuinen enon koira on? – Sekarotuinen. – ? – Sen emo ja isä ovat ihan erinäköisiä koiria. Sekarotuinen niin kuin sinä, kulta.

9 thoughts to “Rotuoppia”

  1. Just joo 😀 – en tiennytkään, että noinkin voi opettaa lapsille… Mutta ei paha, nauravaisena on kiva mennä nukkumaan. Kiitos piristyksestä.

  2. Hmm, minä kyllä käyttäisin mieluummin käsitettä monikulttuurinen lapsi. Mutta ehkä on vähän pitkä ja vaikea lapsen käsitettäväksi. No voihan sen ajatella kai niinkin, että jos lapsi ajattelee itse olevansa kahta eri rotua vaikka ei olisikaan, niin ei ainakaan syyllistyisi myöhemmin rotusyrjintään ja kenties erilaisuuden sieto olisi itsestään selvää. Mene ja tiedä!

  3. Hauska! Noin en ole koskaan ajatellutkaan. Meillà esikoinen kertoo itse olevansa vàhàn suomalainen ja paljon molfettalainen 🙂

  4. Rotu on hirveän epätieteellinen käsite, paitsi siis tietysti koirilla joita on jalostettu, ja joilla on nämä sukutaulut ettei olla talonmiehen lapsia.

    Mutta, näillä lähtökohdilla tuskin ottaisin rotukoiraa. Tai voisihan se olla hienoakin että perheessä joku olisi jostakin kotoisin 🙂

    Ja Stazzylle lykkyä pyttyyn!

  5. Me vasta pohdiskeltiin kaverin kans, että ne sekarotuset lapset on ylleensä niitä kaikkein kauneimpia.

    Onkohan mun lapset sekarotusia, vai lieneekö meillä vain arjalaiseneurooppalaisia geenejä. Kyse taitaa olla siitä, oonko minä kuin volganmutkalainen, vai ihan eurooppalainenko mahollisesti. Ulukonäkö kyllä kielii aasialaisuuesta, kun veikkaukset kansallisuuesta on aina venäläinen taikka mustalainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Top