Punainen mekko

Kun luin Elina Tiilikan esikoisromaanista, ensireaktioni oli hämmästys aiheen omaperäisyydestä. Jos kohta kirjailijan alkuperäinen bisneskonseptikin oli aataminaikuinen.

Niin kauan kuin prostituoitu on täysikäinen ja alalla vapaaehtoisesti, on itsensä myymisen kieltäminen holhousta. Siitä huolimatta en hätäilisi julistamaan että prostituutio on työ siinä missä muutkin, ehkä päinvastoin, työ on prostituutiota, usein. Tiilikat tehneen soisi olevan niin taitava kirjoittajana, että parinkymmenen vuoden kuluttua hänestä voidaan sanoa muutakin kuin että se huorakirjailija. Toisin päin temppu tuskin edes toimii; kahdenkymmenen vuoden kelvottoman kirjailijan uran jälkeen prostituoiduksi ryhtyminen on auttamatta myöhäistä. Vaikka nuoruuden ja nättiyden voi tietysti yrittää korvata rautaisella ammattitaidolla.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
3 Responses to “Punainen mekko”
  1. -s- kirjoitti:

    Oletpas hauska sanankàànteillàsi 😉

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] Ammattimainen bloginpito olisi unelmaduuni, melkein kuin Pravdan kolumnistin homma, jossa saa palkkaa oman navan julkikaivelusta. Lehtijutun kuva johdatteli ajatuksenjuoksun nuoriin muotibloggareihin jotka pinnallisen, mahdollisesti ennekkoluuloisen mielikuvani mukaan poseeraavat joka päivä uudessa koltussa huulet törrössä ja polvet yhdessä, ja joiden tuloihin lasketaan vaatekauppojen tyrkyttämä tavara. Mikä voisikaan olla kiinnostavampaa kuin nuorten naisten pukeutuminen, paitsi tietysti saman ryhmän riisuutuminen, jolle myöskin on omistettu pari sivustoa interwebbissä. Totean ensimmäisen konseptin tapaukseeni sopimattomaksi, sillä olen keski-ikäinen, lyhyt, paksu, enkä edes halua lisää vaatteita kaappiini. Pikemminkin päinvastoin. Toiseenkin vaihtoehtoon minulla on varaukseni, eli kaikelle on aikansa. […]

  2. […] Ammattimainen bloginpito olisi unelmaduuni, melkein kuin Pravdan kolumnistin homma, jossa saa palkkaa oman navan julkikaivelusta. Lehtijutun kuva johdatteli ajatuksenjuoksun nuoriin muotibloggareihin jotka pinnallisen, mahdollisesti ennakkoluuloisen mielikuvani mukaan poseeraavat joka päivä uudessa koltussa huulet törrössä ja polvet yhdessä, ja joiden tuloihin lasketaan vaatekauppojen tyrkyttämä tavara. Mikä voisikaan olla kiinnostavampaa kuin nuorten naisten pukeutuminen, paitsi tietysti saman ryhmän riisuutuminen, jolle myöskin on omistettu pari sivustoa interwebbissä. Totean ensimmäisen konseptin tapaukseeni sopimattomaksi, sillä olen keski-ikäinen, lyhyt, paksu, enkä edes halua lisää vaatteita kaappiini. Pikemminkin päinvastoin. Toiseenkin vaihtoehtoon minulla on varaukseni, eli kaikelle on aikansa. […]



Sano toki jotain!