Pesce rosso

Kolmasluokkalaiset saivat ensimmäisenä koulupäivänä opettajilta tervetuliaislahjaksi kultakalan, yksinäisen kalaraukan muovipussissa.

Minä en halunnut sitä fisua, en tiedä mihin laittaisin akvaarion, muttei kalaa voi ns. nykytietämyksen valossa loputtomiin pitää kultakalamaljaa muistuttavassa lasisessa teekannussa. Vaikka tapetaanhan hevosiakin.

Entä jos opettajat päättävät ensi vuonna antaa koiranpennun, voihan sen aina hylätä moottoritien pysähdyspaikalle, jos kotona ei riitä sille rakkautta ja huolenpitoa. Lukemattomat ihmiset tekevät niin.

Lähden iltapäivällä ostamaan perhanan akvaarion, liian pienen mutta teekannua paremman, ja seuraavilta kyläjuhlilta hankin fisulle kaksi kaveria. Sen parempaa minulla ei ole tähän hätään tarjota.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
9 Responses to “Pesce rosso”
  1. Isthella kirjoitti:

    Oho, kaikenlaista sitä annetaankin lahjaksi italialaisesta koulusta. Olikohan kalan saamisella jokin syvempi filosofinen merkitys?

  2. Viivi kirjoitti:

    Kuulostaapa kurjalta. Kultakalat tarvitsevat vähintään 200 litraa vettä ympärilleen. Kultakalamaljat ovat eläinsuojelulain mukaan kiellettyjä Suomessa, vaikka pienenpienet rihmakalat niissä voisivat viihtyäkin, sillä ne elävät vähähappisissa, pienissä lampareissa muutenkin.

  3. arkitehti kirjoitti:

    Joo, katsoin hoito-ohjeita. Italialaiset ohjeet olivat tosin vähän vaatimattomammat, mutta ei tässä ihan niihinkään (min. 40l/kala ja 20 l/kalakaveri) pystytä venymään ilman investointeja ja uudelleenjärjestelyä, eli nyt valitettavasti hankitaan tähän hätään joku halpa pikkuakvaario + vedenpuhdistin, ja leikitään että kala on pakolaisleirillä :( Ja kiitos kaunis opettajille… tarkoitus oli tietysti ilahduttaa, mutta takana oli kyllä aika iso pläjäys ihan puhdasta tietämättömyyttä.

    Kalojen myynti pikkuvadeissa kyläjuhlissa on ihan kuin iranilaisesta leffasta, mutta eikö siellä kivitetä avionrikkojiakin? Eli mitäs pienistä.

  4. Leena kirjoitti:

    Liian vähäpätöisiä paistettaviksi? (Naapurin mies yritti tyrkyttää tyttärensä heille jättämää kania minun poikieni iloksi, totesin mielelläni ottavan sen patavalmiina vastaan.) Sama tytär oli ollut mestari hankkimaan kaikenlaisia lemmikkieläimiä, joista vanhemmat joutuivat ottamaan vastuun, ja kruunasi uran saamalla lapsen, joka myös joutui paljolti isovanhemmille 😉

  5. arkitehti kirjoitti:

    Luemma pahanmakuisia ja hyvin ruotoisia, eli ottaisin mielummin sen patavalmiin kanin, tai vaikka raajarikon ravurin 😉

  6. Anu kirjoitti:

    No johan on.

    Kalan antaminen pyytämättä ja yllätykseä on loppujen lopuksi yhtä fiksua kuin vaikka kanin. Tarvitseehan eväkäskin ruokaa + akvaarion puhdistuksen esim. matkojen aikana.

    Itse varmaan söisin sen ;D

  7. arkitehti kirjoitti:

    Ajattelemattomia olivat, lapset ovat tietysti vimmatun kiinnostuneita fisusta kun se on elävä. Ero on tietenkin sillä minkä arvon kalan elämälle antaa, sillä voihan fisua pitää missä tahansa vadissa sen viikon pari minkä se huonolla hoidolla elää kituuttaa. Ja samalla logiikalla otetaan kesäkissoja ja niitä surullisenkuuluisia suloisia koiranpentuja jotka jäävät ihan vahingossa kyydistä autostradan pysähdyspaikalla.

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. À la carte | kirjoitti:

    […] Koordinoin Alessin vedenkeitintä, Bialettin Moka Expressiä ja Hackmanin kasaria liedellä. Ruokin fisun. […]

  2. […] Koordinoin Alessin vedenkeitintä, Bialettin Moka Expressiä ja Hackmanin kasaria liedellä. Ruokin fisun. […]



Sano toki jotain!