Pikkuautoilua

Maailmanlaajuinen autoton päivä livahti ohi huomaamattani, tai kai siitä kerrottiin telkkarissa, oma vika kun en katsonut. En kyllä muistaakseni autoillutkaan.

Tuppulalaisilla on kumman kiihkeä suhde pikkuautoiluun. Helsingissä asuin reilun puolen kilometrin päässä metroasemasta, enkä ajatellutkaan että tarvitsisin ihan välttämättä henkilöautoa. Tuppulassa puolen kilometrin kävelymatka on jo ajatuksena mahdottomuus, ja voi sitä lukuvuoden alkua, kun joka ikisen vanhemman täytyy lapsia saattaessa ja hakiessa päästä pysäköimään niin lähelle koulurakennusta että autonpersus ylittää kynnyksen.

Liikenneruuhkadokkarissa pikkuautoille suunnitelluista kaupungeista puhutaan imperfektissä: se on lohduttavaa. Ja murheellista, sillä tänne maailman perille ajatukset saapuvat kahden vuosikymmenen viiveellä. Autoiluun sisältyy unelma vapaudesta, ja unelma ei voi toteutua jos jok’ikisellä on pikkuauto. Pikkuautoilija ei silti hevin luovu individualismin ikonista, vaan mielummin juuttuu ruuhkaan soittamaan torvea ja vilauttelemaan kansainvälisiä käsimerkkejä kanssa-autoilijoille. Ja jos kaupungista puuttuu julkinen liikenne, on pikkuauto lähes välttämätön, ellei sitten ryhdy ikihipiksi ja aja polkupyörällä. Meilläkin on, vaikka enimmäkseen käytän sitä pysäköintipaikan pitämiseen varattuna kotikadulla. Lasten koulut ja työpaikan sijainti on valittu osana kokonaisuutta; ainoana miinuksena ehkä se, että pikkukaupungissa on hyvä asua mutta mahdoton elää, ja siksi ihmisten täytyy muuttaa suuren kaupungin liepeille ja ajaa ruuhkassa esikaupungista työpaikalle puolitoista tuntia per suunta.

Kun vanhankaupungin katukiveystä uusittiin, valitti lähikauppiaamme sitä etteivät asiakkaat päässeet autolla ostoksille, ja nyt kun katu on auki, hän itkee sitä etteivät ohiajavat potentiaaliset asiakkaat pysähdy. Mahdollisesti siksi, että kynnykselle pysäköity kaupunkimaasturi peittää koko kaupan näkyvistä. Ehdotin ratkaisuksi myymälän siirtämistä teollisuusalueelle, vaikka onhan tuolla pitkin peltoja jo supermarketti poikineen. Kilpailu on kovaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
8 Responses to “Pikkuautoilua”
  1. Anneli kirjoitti:

    ”… ellei sitten ryhdy ikihipiksi ja aja polkupyörällä.” Kööpenhaminassa polkupyörälaumat rullaavat ja satojen mustien pyörien parkkeeraus vie pienen alueen. Miksi fiksun kulkuneuvon, polkupyörän käyttö on niin halveksittava köyhän kansan kulkuneuvo sekä Italiassa että Bangladeshissa?

  2. Stazzy kirjoitti:

    Mä en jaksa millään käsittää täkäläistä tapaa viedä vielä lukioikäisetkin lapset kouluun autolla, mikä tosiaan aiheuttaa ihan käsittämättömiä tukkoja jokaikisen koulun eteen, joka aamu ja joka iltapäivä.

    En muista ikinä nähneeni sellaista Suomessa.

    • arkitehti kirjoitti:

      Joskus on tehnyt mieli mennä sinne ruuhkaan huutamaan että c’mon nainen, sun lapsellasi kasvaa jo parta ja aivan taatusti muukin karvoitus, anna sen olla jo mies :)

      Meillä on toinenkin älytön tapa, eli noita ihmisentaimia kärrätään takapenkillä koululle, ja 14-vuotiaana niille ostetaan mopo. Kun tuore mopoilija joka ei koskaan ole ollut liikenteessä jalankulkijana tai pyöräilijänä ajaa itsensä hengiltä viikossa, itketään tragediaa joka suoriksi sanottuna oli ennustettavissa, sillä kukaan ei synny liikennesilmä kehittyneenä.

  3. arkitehti kirjoitti:

    Italialla on ollut oma lehmä ojassa autoteollisuuden kanssa: oikeisto on tukenut pikkuautoiluun perustuvaa maailmankuvaa yksityisten, vasemmisto valtiollisten autotehtaiden asian ajamiseksi. Italia on Euroopan ykkönen ja maailman kakkonen autojen määrässä väkilukuun suhteutettuna.

    Kas, kun fillari on köyhän kansan kulkuneuvo, niin fillarilla ajava on köyhä, ja katumaasturin ratin takana istuva menestyjä, vaikka olisikin jumissa liikenneruuhkassa ja keskimääräinen ajonopeus jäisi alle 10 km/h jopa tuppukylässä. Vaikutelma on tärkeämpää kuin substanssi.

  4. Minni kirjoitti:

    Moi, vedän blogikurssia ja tutustuimme esimerkkinä myös sinun sivuihisi:)

    • arkitehti kirjoitti:

      Wow, olen imarreltu, ja ennen kaikkea mahdottoman utelias siitä mitä sanottavaa minun keissistäni oli :)

      • Minni kirjoitti:

        Erilaisia blogityyppejä randomisti käytiin läpi, ihan omaa syötteenlukijaani käytin ponnistusalustana ja sun blogisi oli esimerkki siitä, miten joku yksittäinen asia voi määritellä blogin sisältöä… Arvuuttelin mm. tunnistepilven perusteella merkintöjen sisältöä. Ulkosuomalaisuus, tämä oli.

        Kurssilaiset hämmentyivät hieman blogisi leiskasta, taisi olla eka ei-niin-perinteinen, kotisivumaiseksi sanottiin. Nimeä puimme myös, sehän on loistokas esimerkki nerokkaan yksinkertaisesta nimestä johon sisältyy vitsi ja silti se kuvaa blogin sisältöä mainiosti.

        Tuo jättämäni kommentti toimi samalla kommenttiharjoituksena/esimerkkinä:)

        • Minni kirjoitti:

          Niin ja oli hyvä esimerkki myös siitä, että blogia voi kirjoittaa persoonalla mutta kaikkea paljastamatta kun nimimerkkaa kaikki blogissa esiintyvät paikannimet ja henkilöt.

Sano toki jotain!