Kaksi kovaa vastakkain, meidän poika ja Jumala*

Perheen nuorimmainen on sitten itsepäinen, pardon, määrätietoinen. Maternan opettaja, jolla on muutama kymmen virkavuotta harteillaan, totesi kerran, ammatillisessa mielessä uteliaana, haasteesta kiinnostuneena ja ilman paheksuntaa, ettei ole koskaan tavannut noin itsepäistä lasta. Wow. Olen melkein otettu osalleni langenneesta haasteesta, ja aika ilahtunut siitä ettei meitä holhoavan pehmeän fasismin toimesta passiteta perheneuvolaan, niin kuin jossakin erikseen mainitsemattomassa maassa saattaa tapahtua liian luonteikkaiden lasten huoltajille – kuultu luotettavalta taholta.

Viikonloppuinen nokkapokka isän ja pojan välillä jostain jonnin joutavasta periaatekiistasta johti uhkailun ja kiristyksen kautta Brio- ja brio-yhteensopivan junaradan takavarikkoon. Kädet puuskassa pöydän päässä istunut Istuva Härkä ei taipunut milliäkään uhkailun edessä, ja minun epäkiitolliseksi tehtäväkseni jäi lelujen kerääminen mustaan jätesäkkiin rintamakurin pakottamana. Vanhempien törmäyskurssille ajaminen tai uhkausten toteuttamatta jättäminen ovat luupäisten kakaroiden kasvatuksessa ehkä vielä suurempia virheitä kuin mielivaltaisesti hihasta vedetyt sanktiot.

Odotan sopivaa tekosyytä takavarikoidun tavaran luovuttamiseksi, ja toivon että strategiakeskustelu johtokunnassa tuottaa tulosta. Itsepäistä lasta ei kannata kiristää tai uhkailla, jos tyyppi on sinä päivänä päättänyt että on valmis astumaan teloitusjoukkueen eteen mielummin kuin istuu ruokapöytään. Olkoon ilman, Siperia opettaa, ja jos ei opeta, lähetetään jatkokurssille.

*Jumala ei antanut, muttei meidän poikakaan pyytänyt
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
3 Responses to “Kaksi kovaa vastakkain, meidän poika ja Jumala*”
  1. Muru kirjoitti:

    Huulta siinä joutui varmasti puremaan itse kukin. Ei ehkä sillä hetkellä jaksa naurattaa, mutta olet silti saanut tilanteen kudottua upeaksi tarinatäkiksi (ei torkku- : ) kaikki vivahteet säilyttäen suuttumuksen punaisesta harmistuksen harmaaseen. Osui ja upposi taasen. Meillä ovat onneksi jo hiippalakit, eivät ne kirkolliskokouksesta tai -vaaleista tutut, vaan ne punaisemmat vahdissa ja tapakasvatuksen apuna… Siunattu olkoot joulun odotus.

  2. Che kirjoitti:

    Lemiblogini <3 Suomalaiset vaan komistuu ulkomailla, tästä tekstistä sen taas näki! 😀

  3. arkitehti kirjoitti:

    Noita voi hiippalakeillakaan kiristää, on varmaan ollut niin nihkeästi lahjoja ettei siinä kovin korkealta tipahda jos luudan päältä lattialle…

Sano toki jotain!