Muutamia mietteitä ulkomailla asumisesta

Heti alkuun linkkaan La Dolce Vitan Veran loistavaan postaukseen, jota lainaan otsikkoa myöten. Yleismaailmallisten teorioiden kehittelemistä puhtaasti omanapaisten kokemusten perusteella voidaan hyvinkin kutsua osallistuvaksi havainnoimiseksi, ja muiden samaa aihetta mutta eri napaa tutkineiden kirjoituksiin viittaamalla pohdiskeluun saa syvyyttä, liioittelematta.

Kulttuurishokin universaali prosessi esitetään usein kolmi- tai nelivaiheisena, mahdollisesti työkomennuksella olevien ja vaihto-oppilaiden mittaan tehtynä. Siitä puuttuu elinkautista istuvan tuomion peruuttamattomuus, evakon kaipuu. Jossain vaiheessa kotimaahan paluu ei ehkä enää tunnu todennäköiseltä, mahdolliselta tai kannattavalta; paluutoiveen elättely tekee sopeutumisen ja uusien juurien kasvattamisen mahdottomaksi.

Perinteisen kulttuurishokkikaavan ensimmäistä vaihetta voidaan kutsua turisti- tai kuherruskuukaudeksi, jolloin vieras kulttuuri näyttäytyy kiehtovana ja lumoavana. Onneksi monista rakkauden alkuhuumassa nähdyistä ihanuuksista voi päästä nauttimaan myöhemminkin, ellei ole aivan leipääntynyt aperitiiveihin ja barokkiportaaleihin.

Alun ihastusta seuraa kriisi, jopa pakokauhu: vieras kulttuuri alkaa tuntua oudolta, oma osaaminen puutteelliselta tai epärelevantilta. Vieraassa maassa kaikki tehdään väärin, kulttuurin arvojärjestelmä on persiillään ja kahvi on pahaa. Kriisi saattaa venyä pitkäkestoiseksi vaikeudeksi sopeutua uuteen ympäristöön. KulttuuriGuru lupaa kriisiä muutaman viikon sisällä muutosta, ja kertoo että kulttuurishokki voi kestää kuusikin kuukautta. Aikamoista haipakkaa, jos koko prosessin aikoo vetää läpi yhdessä lukuvuodessa.

Kriisiä seuraa sopeutuminen, mikäli ekspatti ei pakkaa jo sitä ennen matkalaukkuja palatakseen maitojunalla kotiin. Sopeutuminen ei tarkoita kaikkien uuden kulttuurin sääntöjen ja tapojen tuntemista vaan sitä, että oma suhtautuminen erilaisuuteen, vierauteen ja toiseuteen muuttuu ja tulee hallittavaksi. Rutiinien muodostuminen on tärkeä osa sopeutumista. Natiivien oudoille tavoille löytyy selitys, ja vaikkei kaikkea tarvitse tai voi hyväksyä, oppii ehkä elämään maassa maan tavalla, tai ainakin elämään ja antamaan toisten elää.

Paluushokki voi olla kova paikka paluumuuttajalle, joka on ulkoistanut pahan olonsa ulkomaasta johtuvaksi ja kuvittelee innoissaan palaavansa Hunaja-Suomeen, jossa sataa taivaalta mannaa rännän sijaan… Kauan kaivatuilla kavereilla on oma perhe, oma elämä ja helkkaristi ylityötä velkatorpan maksamiseen, viulutunneista, salibandysta ja muista kiireistä nyt puhumattakaan. Ei heillä ole aikaa juoda kaljaa auringonnousuun, toisin kuin lomalla tavatessa. Kaikki valittavat. Ketään ei oikeastaan kiinnosta ekspatin leveily ulkomaankokemuksillaan. Työhaastattelija kohottelee kulmakarvojaan CV:tä tavatessaan, sillä kansainvälistyminen ja ulkomainen työkokemus on tärkeää, mutta vuosikausia ulkomailla oleskellut on aina viime kädessä mamu, joka ilman raskaita kotouttamistoimia ryssii projektin pinoamalla klapit väärin päin halkopinoon. Ehe.

Henkilökohtaisesti pidin kiinnostavana KulttuuriGurun väittämää, jonka mukaan ulospäinsuuntautuneet ihmiset kokevat uuteen kulttuuriin sopeutumisen raskaimpana. Nämä ekstrovertit ovat tottuneet suunnistamaan elämässään sosiaalisten merkkien mukaan. Nämä merkit; eleet, puhe ja ilmeet, ovat uudessa kulttuurissa usein kovin outoja. Silloin on helppo jumiutua kulttuurishokkiin ja kokea itsensä täydellisen ulkopuoliseksi ja kykenemättömäksi. Samat tutkimukset tosin väittävät että juuri nämä ekstrovertit, kunhan ensin selviytyvät shokistaan, ovat niitä jotka parhaiten pärjäävät uudessa kulttuurissa. Vitsikkäintä jutussa on ehkä se, että italialaiset tuskin edes tietävät minun olevan ekstrovertti…

Muukalaisuuden pohdiskelusta kiinnostuneelle suosittelen Kallifatidesia, joka on kevyt muttei silti typerä.

Allekirjoitan Veran tarjoamat viisi kohtaa tienviittoina sopeutumiseen:

  1. Opiskele kieltä. Kaikki lähteet käyvät: itse olen katsonut televisiota, lukenut, lukenut ja lukenut. Ensimmäisenä italianvuotenani ostin joka perjantaina lehtikioskista La Repubblican sen liitteenä olevan akkainlehden houkuttamana, kunnes kyllästyin sinänsä laadukkaiden artikkelien toistamaan kaavaan.
  2. Hanki elämä. Hanki työ, vaikka olet tullut ulkomaahan puolison vuoksi tai puolison matkassa. Jos et saa työtä, hakeudu vapaaehtoistyöhön. Palkaton työ ei maailmasta tekemällä lopu. Tai hyppää suoraan kohtaan neljä.
  3. Tutustu paikallisiin, tutustu muihin mamuihin, verkostoidu.
  4. Hanki harrastus, jatka harrastusta. Liittyy ehkä kohtaan ”hanki elämä”.
  5. Ole realistinen: oma paha olo ei välttämättä johdu ulkomaasta. Voi olla että paska haisee samalla lailla, oli sitten yksin tai seurassa. Katse peiliin ja paluu kohtaan 2.
  6. Pidä yllä suhteita vanhaan kotimaahasi, ja huomaat miten siellä kaikki asiat ovat päin helvettiä ja kansa maailman onnettominta. Päivittäisen Pravdan yleisökommenttien lukemisen jälkeen kelpaa taas siemailla viiniä palmun katveessa 😉

Omaan toista vuosikymmentä työstettyyn sopeutumistarinaani lupaan palata myöhemmin, sillä postauksesta tuli muutenkin pitkä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
8 Responses to “Muutamia mietteitä ulkomailla asumisesta”
  1. Vera A. kirjoitti:

    Oma napa mansikka, muu napa mustikka ja silti napoja kaikki 😉 Odotan raporttia omasta sopeutumisestasi ja muutenkin olisi kiva tietää, että miten helkutissa olet päätynyt sulttaanin vaimoksi sinne saappaankorkoon? 😀

  2. Sari kirjoitti:

    Noinhan se menee.
    Olen itse suurinpiirtein pààssyt siihen vaiheeseen, ettà en oikeastaan sen kummemmin enàà pohdi sopeutumistani, kunhan keskityn kohtaan 2. Aina vàlillà iskee kauhea suomi-ikàvà, muuta suhtaudun siihen vàhàn kuin lapsuuden nostalgiaan tai muisteluihin ”kun olin nuori”. You can’t go back home again.

    Nyt kun lapset on molemmat Suomessa, olen ihan kàytànnòn syistà pààttànyt jààdà tànne; onpa heille helpompi palata tànne jos haluavat. Elàkepàiviksi kun on miehen kanssa jo suunniteltu matkailuautoa ja Intiaa… keksin ettà voin tehdà jààkaappimagneetteja massasta ja maalata kissatauluja hengenpitimiksi!
    (realisti pitàà olla viimeiseen asti)

  3. Jani kirjoitti:

    Postauksesi osui kylla niin loistavaan aikaan. Sanasi oli hyvin valittuja, vaikka lainanetkin toista kirjoittaa. Tietyt sensuurirajoitukset kun estavat lukemasta kaikkia blogeja taalla Pekingissa, niin hyva kun tietyt kanavat aina toimivat eika sita aina ole taysin eristyksissa. :)

    Luultavasi itselleni iski pienehko shokkiaalto hiljattain. Veikkaan, etta kaikki kokevat sen jossain vaiheessa, vaikkeivat sita muille, tai itselleen, koskaan myonnakaan. Muiden kokemuksista lukeminen tai muiden kanssa keskusteleminen auttaa aina. Ainakin haluan uskoa nain. Toivon kylla, ettei kukaan koe kulttuurishokkia niin rajusti, etta vastaavat naiden kuvauksien kohtiin taysin myontavasti. Jotenkin brutaalilta vaikuttaa tuo kommentti Kuttuurigurun sivun linkista avautuneella sivulla: ”Jos vastasit myöntävästi useisiin kohdista 1-10 ja useisiin kohdista 11-20, olet menettämässä kontrollin ja sinun olisi syytä hakeutua ammattiauttajalle”.

    • arkitehti kirjoitti:

      Kaikella kunnioituksella ammattiauttajien ammattitaitoa kohtaan, mutta monesti pelkkä vertaistuki riittää – tai ainakin tukee pahimman yli 😀 Eikä ammattiauttajan pariin hakeutuminen ulkomailla ole välttämättä helppoa, jos ammattilaisella vaikka on kovin kiinalainen käsitys siitä mikä on normaalia 😉

  4. Stazzy kirjoitti:

    ”Päivittäisen Pravdan yleisökommenttien lukemisen jälkeen kelpaa taas siemailla viiniä palmun katveessa ”

    Mä muistutan itseäni aina huonoina päivinä siitä, että täällä sentään on meri ja palmuja. Nin, nytkin on meri ja palmuja kun Suomessa sataa lunta.

  5. Muru kirjoitti:

    Meillä juuri sivukorvalla silmäilen Ballaró:ta niinkuin jo kohta 8 vuotta kun saimme kylän suurimman pizzalautasen. Kun mummut kertovat kikkakolmoset kuinka saada perheensä jotenkin pysymään hengissä ei juuri tällä hetkellä unelmoi palmuista tai viinistä : ) Vaikka en varsinaisia sopeutumisvinkkejä tohdi julistaa näin sivustakärsijänä olen pitkäaikaisten kliinisten (siis potilasvuoteen vierellä) tutkimusten jälkeen huomannut, että ekspatrian tiedotusvälineiden seuraaminen lyhentää kummasti kuilua eksän ja nykyisen välillä. Nettiradiot, -tv, -lehdet ja blogit helpottavat kummasti tuttavien facebook-kommenttien seuraamista kuin myös keskustelun ylläpitämistä ystävien kanssa ”kotilomien” aikana. Ja kun Skypeen saa linkitettyä parhaimmat kaverit vaikka lasilliselle tai toisellekin huomaa kuinka merkittävästi teknologian kehittyminen on lisännyt kaksmaalaisten hyvinvointia ja siinä sivussa ehkä kotimaalaisenkin elo on mukavampaa. Kannattaa siis satsata myös tekniikkaan : )

  6. arkitehti kirjoitti:

    Minäkin juuri, siis korvalla silmäilen 😀

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. Kuusi : Arkitehti kirjoitti:

    […] artikkeleiksi nousivat Torkkupeitto-gate, Kuuden haasteen lopputilitys, Muutamia mietteitä ulkomailla asumisesta, Keittiön kulmakivikatselus ja Villakoiran […]



Sano toki jotain!