Kivijalkahoito

Kävin lähikaupassa, ja parmankinkkua henkäyksenohuiksi viipaleiksi leikkaavaa kauppiasta katsellessani mietin miten onnellinen nainen oikeastaan olen.

Lähikauppiaan vastaviipaloima parmankinkku on ihanaa, samoin mortadella. Juustot ovat paikallisia ja taivaallisia. Leipä tulee muutamasta tuppulalaisesta leipomosta, ja kun se loppuu niin sitten se loppuu, iltapäivällä tulee lisää. Leivättömän myyntitiskin löytämisen riski kasvaa keskipäivän ylittyessä: jos leipä on ainoa lounaspöydästä puuttuva elintarvike, saattaa olla viisainta mennä suoraan leipomoon, joka on lapsrakkaiden koulua vastapäätä.

Lähikauppa on kriisissä. Tuppulassakin on lyömässä läpi käsitys siitä että suuret marketit ovat edistyksen ja demokratian merkki, ainakin ne ovat kilpailukykyisiä hinnoiltaan. Minä epäilen että laadussa on jo lähtökohtaisesti jotakin vialla, mikäli siniseksi värjäytyvä mozzarella maksaa paikallisen juustolan tuotetta vähemmän vielä sen jälkeen kun se on kuljetettu maailman ääristä, no, säästetäänhän palkkakuluissakin jos kassaneitejä pidetään vaipoissa ja tuotteet ovat itsepalvelulaareissa satojen metrien mittaisissa hyllyissä. Näennäinen säästäväisyys on nokkeluuden merkki, ja kaikenlaisen paskan tarjoamisesta ruokapöydässä on tulossa sosiaalisesti hyväksyttävää, valitettavasti. Haluaisin nähdä laskelman siitä kuinka monta tarjousjogurttia kuussa pitää ostaa että saisi autolainan maksuerän kasaan sitten kun kivijalkakauppa on kuollut ja ruokaa saa vain pellon keskellä sijaitsevasta marketista.

Käytin Hakaniemen Hallin järjettömän kalliita ja tehottomia pikkupuoteja jo persaukisena opiskelijana, enkä aio mukisematta siirtyä moderniin Tuppulaan, jossa leikkeleet ostetaan kylmätiskistä kondomiin pakattuna. Hyvissä aineksissa on se ihme, että niistä saa yllättävän hyvää ruokaa vähillä tempuilla: kananrintafile suolataan, se paistetaan pannulla lorauksessa oliiviöljyä ja sen päälle puristetaan sitruunamehua ihan oikeassa puussa kasvaneesta rumasta ja rupisesta sitruunasta. Tomaatti leikataan viipaleiksi, sen päälle lorautetaan oliiviöljyä, jauhetaan merisuolaa suolamyllyllä, viipaloidaan valkosipulinkynsi, lisätään hyppysellinen oreganoa. Rasvat pyyhitään pannusta ja lautaselta tuoreella ja rapeakuorisella ranskanpullalla.

Linkitän Kivijalkahoidon blogiin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
7 Responses to “Kivijalkahoito”
  1. Leena kirjoitti:

    Pitää antaa edistyksen edistyä aikansa – kyllä sitä taas ratas kierähtää takaisin. Norjassa alkaa saada vähitellen taas kunnon ruoka-aineita kun on nuo marketit olleet. Pikkukylistä en tiedä, kun kokemus rajoittuu oikeastaan lomamatkoihin, joilla Coop-marketeista sai tuttua massatuotettua syötävää kautta Norjan, ja lisäksi yhtä ja toista paikallista. Joissakin turistipaikoissa tuntuu menestyvän jokin hollantilaisen maahanmuuttajan juustola ja toinen oslolaispoika, jonka leipää tullaan koko läänistä jonottamaan.

  2. Calendula kirjoitti:

    Herkullinen postaus, olen samaa mieltä että hyvistä aineista on helppo tehdä yksinkertaista ja hyvää ruokaa, sehän on italialaisen keittiön ydin. Me kun asumme meilkein maalla, meillä ei valitettavasti ole pieniä lähikauppoja, vain leipomo joka on vain aamupäivisin auki, joten kerran viikossa tulee tankattua marketeista tarpeita. Onneksi on nonno joka silloin tällöin hankkii myös meille leikkeleitä ja juustoja suoraan tuottajalta ja kesällä vihanneksia suoramyynnistä.
    Ihan asian vierestä vielä, s-postia lähetetty muumivideoista :)

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] kun ruokaa tarvitaan, ja vain sen verran kuin sitä tarvitaan. Päivittäiset ostokset teen kivijalkahoidon periaatteiden mukaan lähikaupassa, lihakaupassa ja leipomossa, kauden vihannekset tulevat […]

  2. […] välillä lähikauppiaalle, lähinnä vanhankaupungin autoliikenteen rajoittamiseen liittyvästä polemiikista, ja […]

  3. […] kolkutakaan kuun viidestoista. Tehdessäni ruhtinaallisia kahdenkympin kauppoja vitsailin asiasta lähikauppiaalle, ja sain kauppiaan pojalta, klassisesta lyseosta huolimatta salaminleikkaajaksi alennetulta […]

  4. […] Lähikaupan valikoima oli vielä tänään hyvä, eikä maitokaan näytä tulevan Gioia del Collea kauempaa. Jos maitokuskilla riittää löpö eikä renkaita olla puhkottu, voi kuljetukset hoitaa pikkuteitä. Muussa tapauksessa juodaan viiniä, jota Tuppulan neljällä valmistajalla on pullotettuna, terässiiloissa ja tammitynnyreissä enemmän kuin mitä saadaan kulumaan ennen seuraavaa sadonkorjuuta. Eihän se pääse täältä mihinkään. […]

  5. […] Lähikaupan mortadella. […]



Sano toki jotain!