Kasbah

Sirokkon blogissaan julkaisema kaupunkiaukion ilmakuva suuresti ihailemani Yann Arthus-Bertrandin teoksesta Algérie muistuttaa huvittavassa määrin Tuppulan piazzaa:

Asialle löytynee selitys: epävarmakin kelvannee paremman puutteessa.

Dokumenttien puuttuessa urbanistiikan tutkijat turvautuvat kaupunkien muotoon. Useammat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota Etelä-Italian kaupunkien muodolliseen samankaltaisuuteen islamilaisen maailman kaupunkirakenteen kanssa ja vaikutteiden mahdollisuutta on pohdittu. Rooman La Sapienza -yliopiston professori Enrico Guidoni on kirjoittanut islamilaisen vaikutuksen ilmenemisestä Etelä-Italian kaupungeissa (Guidoni 1979). Kuvailtuja piirteitä on havaittavissa yhtälailla Etelä-Espanjassa, jota maurit hallitsivat seitsemän vuosisataa, Sisiliassa jossa saraseenit pitivät valtaa parisataa vuotta, kuin myös Salentossa jossa ei ole näyttöä pysyvästä arabivallasta. Lähimmät esimerkit ovat Taranton ja Barin emiraatit jotka eivät ajallisesti kestäneet kolmeakymmentä vuotta pidempää. Sisilian suorasta arabivaikutuksesta todistavat myös paikannimet sekä murteessa ja vanhoissa dokumenteissa kaduista ja kujista käytettävässä sanasto, Salentossa ei ole havaittavissa vastaavaa ilmiötä. Sisilian historiallisesti varman maaperän lisäksi Guidoni esittää pitkän luettelon Apulian kaupunkeja. Leccen mahdollista arabivaltaa pohdiskelevat myös Fagiolo ja Cazzato (1984) perustamalla oletuksensa kirjallisten lähteiden puuttuessa kaupunkirakenteen samankaltaisuuteen.

Professori Guidonin kuvaamalle islamilaiselle kaupungille on tyypillistä korttelikudoksen epäsäännöllisyys ja hierarkinen, asteittainen siirtyminen julkisesta tilasta kohti yksityistä. Kirkko tai moskeija sijaitsee keskellä kylää. Verkkomaisen tai ruutukaavan vastakohtana hiussuonimaisessa katurakenteessa julkisesta pääkadusta haarautuvat sivukadut, sivukaduilta umpikujat jotka saattavat muuttua sisäpihoiksi ja olla suljettavissa portilla. Tyypillistä on asumusten sulkeutuneisuus katutilan suhteen ja avautuminen sisäpihalle. Suunnittelulla ja määräyksillä ei pyritty säätelemään yksityistä sfääriä, joka nautti suurta autonomiaa. Etniset ryhmät, klaanit ja suvut järjestäytyivät kaupungissa omiin kortteleihinsa.

Myöhemmät vuosisadat ovat muokanneet keskiaikaista kaupunkirakennetta; joitakin umpikujia on avattu kortteleita puhkomalla, jolloin hiussuonimainen rakenne muuttuu verkkomaiseksi. Kaupungin laajetessa on rakennettu suunniteltuja, suoraa linjaa tavoittelevia katuja. Ainakin Guidonin kuvaamissa sisilialaisissa esimerkeissä 1700-luvulle asti uusilta suorilta pääkaduilta haarautuvat kuitenkin edelleen puun oksien tavoin epäsäännölliset sivukadut ja umpikujat. Kaupunkitilan rakenne näyttäisi palvelevan sosiaalista ympäristöä niin hyvin, että se säilyy varsinaisen säädellyn suunnittelun ulkopuolelle jäävässä kansanrakentamisessa, eläen korttelitasolla rinnan ruutukaavan kanssa. Sitkeästi säilyvät mallit yhdessä julkisivumuodistusten kanssa tekevät vaikeaksi kaupungin kasvurenkaiden ajoittamisen dokumenttien tai järjestelmällisten arkeologisten kaivausten puuttuessa. Tästä Nardòn kaupunki tarjoaa hyvän esimerkin.

Onko yleensä mielekästä pyrkiä selittämään Salenton kaupunkien mahdollista islamilaista vaikutusta? Havainto kaupunkirakenteen samankaltaisuudesta on kiehtova, mutta syitä ja seurauksia on mahdotonta ja hyödytöntä etsiä. Mielekkäämpää kuin selvittää vaikutteita ja niiden kulkusuuntia on tutkia yhden tietyn maantieteellisesti rajatun alueen tapaa käyttää kaupunkia. Tämä tarjoaa halukkaille mahdollisuuden vertailla sitä muihin alueisiin joissa kaupunkirakenne on samanlainen.

Kaupunkirakenteen samankaltaisuutta voidaan selittää materialistisista lähtökohdista, jolloin yhteisön käyttämän rakennustavan selitetään johtuvan ilmastosta tai käytettävissä olevista rakennusmateriaaleista. Guidonin, Fagiolon ja Cazzaton käyttämä diffusionistinen selitystapa johtaa samankaltaiset piirteet taas kulttuurivaikutteista, saman kulttuurin alueellisesta leviämisestä, joka on astetta syvempää kuin pelkkä ulkoisten tyylipiirteiden tai käytettävän tek- nologian omaksuminen. Suorasta islamilaisesta vaikutuksesta voidaan puhua Sisilian osalta. Islamilainen valta Apulian emiraateissa jäi lyhytkestoiseksi. Monien islamilaisten kaupunkien pohjana Välimeren molemmilla rannoilla on vielä vanhempi yhteinen historia: hellenistinen, roomalainen tai bysanttilainen kaupunki. Myöhäisantiikki jatkoi elämäänsä nykyisen islamilaisen maailman kaupungeissa, eivätkä kaikki tiet antiikista johda renessanssiin.

Islamilainen vaikutus arkkitehtuurissa voi olla myös epäsuoraa; normannien arkkitehtuuri omaksui uusia piirteitä Sisiliassa, mitä ei voida pitää ihmeellisenä tilanteessa, jossa valta vaihtuu mutta muurarimestarit oppipoikineen pysyvät samoina. Myös Etelä-Espanjaan tukevasti juurtuneet maurilaispiirteet ovat saattaneet vahvistaa jossakin määrin jo esiintyneitä samoja piirteitä Salentossa espanjalaisen aatelin suosimina ja kynnelle kykenevien jäljittelemänä. Valtaa pitävä ryhmä voi asettaa kaupunkimallinsa suunnittelun ja säännösten kautta, tai väestö voi omaksua sen kopioimalla. Islamilaisen kaupungin osalta ei varsinaisesta kaupunkisuunnittelusta voida puhua, ja varsinkin korttelitason säätelyyn suhtauduttiin intohimottomasti yksityisen pysyessä yksityisenä. Esimerkin omaksumista osaksi kansanrakentamista vaikeuttaa islamilaisen vaiheen lyhyt kesto. Historiallisten dokumenttien valossa ei ole olemassa näyttöä Nardòn emiraatista, ja vaikka sellainen olisikin ollut on vaikea uskoa että korkeintaan muutamia vuosikymmeniä jatkunut miehitys olisi muuttanut pysyvästi vuosisadoiksi eteenpäin kaupungin rakenteen.

Kaupunkirakenteen, omaksutunkin, sitkeään säilymiseen tarvitaan sen yhteensopivuutta sosiaalisen mallin kanssa. Jotkut samankaltaiset kulttuurilliset piirteet, sattumalta tai yhteisestä alkuperästä johtuen, johtavat samankaltaisen kaupunkirakenteen syntyyn. Nämä piirteet voisi yksinkertaistaen niputtaa otsikon ’välimerellinen’ alle. Välimeren pohjois- ja etelärannalla on paljon yhdistäviä piirteitä, kuten sukupuolten tilallinen segregaatio tai perheen kunnian riippuvaisuus naisten kunniasta ja suvun miesten kykeneväisyydestä puolustaa sitä. Ennen kuin joudumme kiusaukseen tarkastella koko Välimerta yhtenä soppana, on muistettava, että sen piirissä olevien kulttuurien välillä on myös huomattavia eroavaisuuksia, joista vain osa on perusteltavissa eri uskonnolla. Virallisen uskonoppi selittää moni- tai yksiavioisuuden, islamilainen laki tunnustaa avioeron kun taas katolisen kirkon mukaan avioliitto on purkamaton sakramentti. Islamilaisessa maailmassa leskinaisen uudelleenavioituminen – mahdollisesti vainajan veljen kanssa – on suotavaa, kun taas katolisessa Etelä-Italiassa vaalitaan ikuisen leskeyden ideaalia, johon kuuluvat mustat vaatteet ja kotiin sulkeutuminen. Avioliiton taloudellisten kytkösten eroavaisuudessa vertailtavaksi asettuvat seemiläisten sekä haamilaisten kansojen morsiusmaksu ja indoeurooppalainen myötäjäiskäytäntö.

(Katja Huovinen 2009, 38-40. Kiviset kulissit. Menneisyyden ja nykyhetken vuoropuhelu eteläitalialaisessa agrokaupungissa.)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
2 Responses to “Kasbah”
  1. sirokko kirjoitti:

    Mielenkiintoisen samankaltainen. Uskon että kulttuuri (sulkeutunut) ja elinympäristö (vihamielinen) vaikuttaa urbanismiin enemmän kuin mikään matkittu malli, ainakin sovelletaan itselle sopivaksi. Tietysti voisihan tuon selittää psykologisesti Jungin arkkityypeilläkin, samantapainen luonto johtaa ihmisen ajatukset samaan suuntaan.
    M’zabin kukkulat on tietääkseni rakennettu systemaattisesti ylhäältä alaspäin yhteen menoon ja muurit ympärille, asukkaat (ne kymmenen sinne paennutta sukuhaaraa) olivat jo paikalla odottamassa.. tarkoitan siis ettei ole sattumanvaraisesti syntynyt vähitellen niin kuin kaupungit yleensä tiettyä pitkäaikaista kaavaa noudattaen. Tosin taisi heillä oli valmis kaava päässään jo tullessaan.
    Mielenkiintoista tietää enemmänkin, lähdenkin tutkimaan Kivisiä kulisseja..

  2. arkitehti kirjoitti:

    Ohhoh, huomasin juuri että tuohon kirjaviitteeseen oli lipsahtanut väärä vuosiluku; erheen selittää se, että vuonna 2006 julkaisin nahkakantisen, tai se että 6 ja 9 ovat kovin samannäköisiä.

    Täältä on vastarantalaisten kanssa käyty vuoroin kylässä, ja samannäköistä amforaa kylvetty koko Välimeren pohja täyteen, joten ei ihme jos samoja neniä ja samannäköisiä piazzoja löytyy kummaltakin rannalta, ja M’zabin tapauksessa sisämaastakin :)

Sano toki jotain!