8: Nardò

Yksityinen ja julkinen, oikos ja polis, ovat välimerellisen kaupungin vastakkaiset navat, joiden välinen rajanveto on täynnä jännitteitä. Historiallisessa kaupunkirakenteessa tila on strukturoitunut ja siirtymä julkisesta yksityiseen tapahtuu asteittaisesti mahdollistaen monenlaiset koreografiat. Urbanistiikka syntyy sosiaalisen elämän jäljistä, ja samanaikaisesti muodostaa sille kehyksen. Tilankäytön takana näyttäytyvät kulttuuriset jäsennykset, sukupuoli ja yhteiskuntaluokka.

Kaupungin piazza on julkista tilaa par exellence, lain lukemisen, kaupankäynnin ja sopimusten paikka, solmukohta, jossa yhteisön kollektiivinen muisti tiivistyy. Piazzalla historian, merkitysten ja sosiaalisten siteiden tiheys on lähes käsin kosketeltavaa, se on paikka josta kaikki kaupungin miehet – paronit, hallitsijat, päivätyöläiset, isät, isänisät – ovat jossakin elämänsä vaiheessa kulkeneet.

Ylimpänä piazzaa hallitsee pylvään huipulta katseleva Immacolata, mutta muuten tila on miesten valtakuntaa – perinteisesti ja edelleen. Aukiota reunustavat miesten kerhot, circolo, joiden asiakaskunta on jo iäkkäämpää. Kerhot ovat jakautuneet ammattiryhmittäin. Kerhojen lisäksi piazzalla on kaksi baaria: historiallinen locanda Parisi ja hitaasti mutta varmasti levittäytyvä Bar Gambrinius. Baarit ja kerhot ovat keskenään törmäyskurssilla, sillä jälkimmäiset ovat avoimia vain jäsenille ja teoriassa voittoa tuottamattomina ne eivät maksa veroa

Piazza ei ole varsinainen ostospaikka. Läpikulkijoiden sekä aukiolle iltaisin kokoontuvan miesväen välittömiin tarpeisiin vastaavat kaksi tupakkakauppaa. Muut piazzalle iltaisin kokoontuvan miesväen elämäntapaan erottamatta kuuluvat palvelut, cantinat ja parturit – ja epäilemättä aiemmin myös bordellit – ovat sijoittuneet piazzaa ympäröiville sivukaduille. Kerhojen väliin lyö kiilaa muutama vuosi sitten avattu taidekäsityömyymälä. Se vetää puoleensa suhteellisen harvalukuisina vanhaa kaupunkia kierteleviä turisteja, mutta on löytänyt asiakaspiirin myös paikallisesta älymystöstä, joka etsii tavanomaisista hopea- ja kristalliesineistä poikkeavaa lahjaa hää- ja ristiäisvieraille. Aivan piazzalta Villalle johtavan Corson alussa on pieni lihakauppa, jonka kauppias istuu asiakkaita odotellessaan kahvilan terassipöydässä. Kirjakauppa myy paikallisten kustantamoiden julkaisujen lisäksi päivälehtiä, paperia sekä italialaisten lehtikioskien tavoin päivä- ja viikkolehtien kylkiäisiä ja keräilysarjoja, kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Katja Huovinen 2009: Kiviset kulissit. S. 61-2.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “8: Nardò”
  1. Calendula kirjoitti:

    Mielenkiintoinen sitaatti, täytyy tutustua tarkimminkin Kivisiin kulisseihin, kun sen koneellekin jo latasin! Kyllä siellä Pugliassakin olisi kiinnostavia ja tutstumisen arvoisia kaupunkeja , jos sinne asti joskus pääsisi.

Sano toki jotain!