Energiavuotoja

Kaksi teknologisiin vimpaimiin liittyvää harmin paikkaa syövät energiaani, huomaamatta ja päivittäin.

Ensimmäinen harmistuksen aihe on kameran osto. Olen sinnitellyt kymmenen vuotta pokkarilla, koska aika ajoi analogisesta järjestelmäkamerasta ohi: olin järjestään kehittänyt ja vedostanut itse, ja vaikka kuinka pimiön huuruissa päiväkausia vietetty aika olikin lähes identiteettini kulmakivi, ei harrastukseen yllättäen enää löytynyt paikkaa saati aikaa esikoisen synnyttyä. Pentaxiin tuli sopivasti jokin suljinaikakalibrointia vaativa häikkä, ja olkalaukun pohjalle sujahtava Ixus on vaan niin kätevä.

Tilasin vihdoinkin järjestelmäkameran Canonin ja Nikonin käyttäjäfoorumeissakin suositulta verkkokauppiaalta, jonka etuna oli erittäin kilpailukykyinen hinta, haittana hitaat toimitusajat todennäköisesti vielä varastossa olemattoman tavaran myymisen vuoksi. Minullahan on aikaa, kele. Pulju vaikuttaa riittävän luotettavalta, mutta päätän maksaa silti PayPalin kautta, jotta voin tarpeen tullen lähettää PayPalin asianajajat omani lisäksi saatavia karhuamaan.

Kun kameraa ei kuulu ensimmäisenä arvioituna toimituspäivänä soittelen perään, ja saan uuden toimituspäivän juhlapyhien jälkeen. Sattuuhan sitä. Kun kameraa ei kuulu silloinkaan päätän perua tilauksen: sähköpostiin ei vastata, sivuilla kerrotaan että lafka on muuttamassa ja uudet palvelunumerot vastaavat seuraavalla viikolla. Reklamoin koko hoidon PayPalin kautta. Nettiin on ilmestynyt saman verkkokauppiaan vedättämien blogeja sekä fb-ryhmä, jossa jäsenet jakavat auliisti toisilleen asianajajiensa muotoilemia rahanpalautusvaatimuksia. Minäkin lähetän omani kirjattuna kirjeenä puhelimessa (viimeinkin) sanallisena saadusta kaupanpurkuvakuuttelusta huolimatta. Juuri nyt ei ole rahaa eikä kameraa.

Toinen energiavuoto aiheutuu kännykästä. Nokian kapulani aloitti kuukausia sitten temppuilun jossa ilmoitti soittajille minun olevan radioskuggassa vaikken ollut, ja samaan aikaan operaattori lähetti minulle tekstarin siitä että minua oltiin kaipailtu. Sain Italiattaren kummisedän Arkkienkelin vanhan Nokia 6288:n, josta oli iloa aikansa, kunnes sekin luuri alkoi sammuilla ilman ennakkovaroituksia ja jopa vasta ladattuna. Puhelin toimi osapuilleen kerran viikossa, jolloin sain viestin minulta veloitetusta kahdesta eurosta niin ja niin moneen minuuttiin operaattorinsisäisiä puheluita. Kaivoin esille vanhan 1100:n, josta sentään edelleen toimivat soitto-ominaisuus ja fikkari. The best kapula ever.

Minä en haluaisi uutta luuria, tai haluaisin mutta en juuri sellaista johon budjetti riittäisi. Olen järkyttynyt tavaranhimostani. Olen järkyttynyt siitä miten minut on narutettu brändiin. Minua ei kiinosta puhelimessa puhuminen, mutta haluan kamera- ja video-ominaisuuksia, kosketusnäytöllä toimivan sorobanin ja kuplamuovin.

Kilpailevalla operaattorilla on houkutteleva tarjous, josta syntyisi selvää säästöä jos 32G omppufoonin ostaa 24 kuukauden liittymäsopimuksella. Jos kävelee taksin tilaamisen sijaan, säästää huomattavasti enemmän kuin jos kävelisi ratikkamatkan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Energiavuotoja”
Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] kuvaamani episodi e-commerce all’italiana sai onnellisen päätöksen, eli rahat ovat virtuaalisesti takaisin […]



Sano toki jotain!