Tukuperät

Viime päivinä olen siivonnut sellaisia kodin nurkkia joihin on kertynyt kaikenlaista, tavaraa jonka olemassaoloa ei muistakaan tai jota ei ainakaan etsiessä löydä.

Liinavaatteiden järjestäminen oli vapauttavaa. Lopputulokseksi sain kolme selkeästi lajiteltua lasten lyttyyn hyppimää pahvilaatikollista vaatekaapin alatilaan: yhdessä sinkku-, toisessa parisängyn lakanoita, kolmannessa vielä iskemättömiä alkuperäisissä pakkauksissaan. Jatkoselvitystä odottavat (vauvansängyn pussilakana tms) pääsivät ö-laatikkoon.

Keittiön vetolaatikoiden sisältöä järkeistämällä sain vapautettua kokonaisen laatikon, jonne pääsivät pikaisen toimenpiteen ruuvimeisselit, pinsetit, pihdit, lehtisaha ja vasara. Varsinaiselle työkalupakille pääsemisen esteenä on ainakin yksi huoltoliikkeeseen vientiä odottava höyrypesuri ja iso paperikassillinen rumia muovijalkineita, hääkuva-albumi, siivousvälineen varsia ja mitähän vielä. Siinä jää kiireisemmältä ruuvit kiristämättä.

Kodinhoitotason yläkaapin miscellaneous-hylly, josta työkalut siirrettiin, jäi vielä selvitystilaan: sijoituspaikkaansa odottavat iskemättömät lyijykynät, huopatarrat, paristot, pikaisen toimenpiteen vinyyliliima, jeesusteippi, uutta kumiletkua kaipaava neonatologinen stetoskooppi, talon viimeinen vähänkäytetty hehkulamppu ynnä muu kodin piensälä.

Kylpyhuoneen ikkunasyvennykseen sijoitetut korit ovat kroonisen heikko kohta kodin järjestyksenpidossa: ne tyhjenevät, ja kaikki niissä säilytetty tavara jää käytön jälkeen niille sijoilleen tasolle. Minun on vaikea käyttää kosmetiikkaa loppuun. Purkin pohjalle jätetty ihana ryppyseerumi heitetään pois vasta kun parasta ennen on kaukana takanapäin.

Puolen vuoden kuluttua viidakko on vallannut säilytystilan takaisin itselleen, mutta jäähän tämä postaus muistomerkiksi turhan työn sankareille.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
6 Responses to “Tukuperät”
  1. vasen kasi kirjoitti:

    Suomeen on Jenkkilasta rantautunut ”Raivarien” ammattikunta. Kotitaloustuessa siivoojan kanssa vahennysoikeutetun Raivaajan voi kutsua luokseen ja sitten pistetaan huusholli jarjestykseen. Paperit, kellari, vintti, kaapit jne. Kaikki tarpeeton tunnistetaan ja heitetaan pois (kierratys sun muu kunniassa) ja jaljelle jaava jarjestetaan paikoilleen. Vaikuttaa kuulemma henkiseen hyvinvointiin ja oman elaman hallintaan valittomasti. Onneksi kukaan ei nae raksaa jossa asuu kirjoittajan lisaksi hanen nelihenkinen perheensa… Nostan hattua kaikille luontaisille Raivareille!

    • arkitehti kirjoitti:

      Minulla raivaaminen on kausiluontoista, mutta kirkkaana ylimmäisenä kiiltelee unelma kodista jossa kaikki olisi paikallaan ja kaikella paikkansa – aika haastavaa perheessä jossa neljä jäsentä sotkee eikä kukaan siivoa! Ja kaikkeahan voi vielä joskus tarvita 😉

      Ammattimaisen raivaajan puutteessa yritän itse joka päivä heivata jotakin kynnyksen yli, kierrätykseen, lajitteluun tai sekajätteeseen. Vaikka joskus tuntuu siltä että koko mökki pitäisi tuikata tuleen kerran seitsemässä vuodessa…

  2. Sirpa kirjoitti:

    Tästä tuli mieleen oma vuosittainen prokkikseni jälkikasvun huoneissa. Pojat ( 2 kpl) siivoaa itse huoneensa. Tai siis tämä on oletus, jonka toteutusprosentti ei ole kovin korkea. Niinpä minä kerran kaksi vuodessa hyökkään huoneiden kimppuun. Viimeisimmästä hyökkäyksestä jäi mieleen, että kahdesta huoneesta kertyi yksi iso jätesäkillinen roskia!

    Tosin en tiedä, olenko itsekään nyt sen tehokkaampi. Meillä on muutama kaappi ja laatikko täynnä jotain tavaraa. Koskaan niitä ei käytetä, edes ovia ei pahemmin availla, joten melko varmasti täysin turhaa krääsää. Joka vuosi vannon, että ehkä lomalla käyn ne läpi. Joten seuraavaa lomaa odotellessa. Mukavaaa uutta viikkoa sinne Italiaan!

    • arkitehti kirjoitti:

      Nyt kun noilla on oma huone, niin minulla on kaksi tavoitetta jotka ovat _aika_ hyvin toteutuneet: ensimmäisenä se, etteivät lelut kulkeudu saati oleskele aikuisten tai koko perheen yhteisoleskelutiloissa, toisena lelujen nostelu miten kuten paikoilleen ennen nukkumaanmenoa. Jälkimmäiseen suostutaan siksi, että mikä tahansa on houkuttelevampi vaihtoehto kuin nukkumaanmeno, jopa siivoaminen :)

  3. Sirpa kirjoitti:

    Mun mukelot ovat jo 16 ja 20 vuotiaita:-) En oikein muista sujuiko ”siivoaminen” silloinkaan kun pojat olivat pieniä. Erään siivouskerran muistan, kun heillä oli vielä yhteinen huone. Pojat laskivat tarkkaan, ettei toinen pääse vähemmällä kuin toinen. Olin tainnut antaa jonkin ukaasin, mitä seuraa, jos huone ei ala olla siisti. Tämä ukaasi kolahti vanhempaan enemmän kuin nuorempaan. Eli nuorempaa ei kiinnostanut siivoaminen pätkäkään. Tästä tietysti vanhempi hermostui, mutta ei voinut siivota nuoremman osuutta, koska muuten joutuisi tekemään enemmän. Taisivat kirjaimellisesti laskea, kuinka monta tavaraa kummamkin poimittavaksi tulee. Kammolla odotan, minkälaiset kämpät heillä tulee aikanaan olemaan. Vai laskevatko he sen varaan, että mahdollinen tyttöystävä siivoaa:-)

  4. Leena kirjoitti:

    Minun mukeloni ovat 27 ja 29. Oppivat kotona siivoamaan ja kaiken muunkin normaaliin kotiin kuuluvan. Legot oli korjattava lajiteltuina laatikkoon joka ilta – teimme sitä yhdessä.

    Toisen kämppään en mieluiten mene ollenkaan. Tyttöystävä ei siellä asu, vaikka on paljon epävirallistesti – ja tuskin vaatii siivousta tai tekee sitä. Teinkin hänelle selväksi, ettei hänen poikaystävänsä siisteystaso ole minun vastuullani en¨¨aä, kun olen hänelle valmiudet antanut!

    Toisella on tyttöystävän kanssa melko hyvä käsitys siististä huushollista.

Sano toki jotain!