If you pay peanuts…

If you pay peanuts, you get monkeys, sanovat englantilaiset, kun kurjaa palkkaa maksamalla saa huonoja duunareita. Sanonta tuli mieleeni, kun eilisaamuna luin piazzan kahvilassa paikallisesta sanomalehdestä pormestariehdokkaan vaalikampanjasloganin, jossa tämä lupaa valituksi tultuaan säästää kunnan rahoja pelastamalla uppoavan laivan ilmaiseksi työskentelevistä vapaaehtoisista muodostuvan asiantuntijatiimin avulla.

Italiassa ilmaista työtä ei teetetä ainoastaan penaalin tylsimmillä kynillä. Kaikenlainen professorin salkunkantajana toimiminen on yliopistomaailmassa suorastaan edellytys etenemiselle, ja yllätykseni vastasaapuneena oli suuri, kun huomasin että arkkitehtitoimistoihin otettiin vain ”harjottelijoita” määrättömäksi ajaksi.

Jotta voisi tehdä haastavaa ja palkatonta työtä loputtomiin, on vanhempien (mielellään sukupolvia kestäneestä) vakavaraisuudesta ja aatelisesta kaksoissukunimestä apua. ”Vapaaehtois”työtä tekevä odottaa lisäksi palkkaa muussa muodossa, henkilökohtaisena palveluksena poliitikolta.

Mikään kolmesta vaihtoehdosta – apinatason suoritus, virkojen täyttyminen kermaperseillä tai politiikan kuormittuminen vastapalveluksilla – ei ole erityisen toivottava, eikä välttämättä edes säästä julkisia rahoja. Usein päinvastoin. Mutta pormestari tarvitsee tiimiä, koska töitä ei voi teettää epäpätevillä ja/tai työntekoon tottumattomilla dirikoilla, eikä niitä saa uloskaan kangettua.

Parta-Kallen mukaan yksityisomistuksen lakkauttaminen ei johda yleiseen toimettomuuteen, sillä jos niin olisi, olisi porvarillisen yhteiskunnan jo aikoja täytynyt tuhoutua laiskuuteen, sillä ne, jotka siinä tekevät työtä, eivät ansaitse, ja ne, jotka siinä ansaitsevat, eivät tee työtä. Ensiksi mainitut ovat nyky-Italiassa se akateemisesta prekariaatista kasaan raavittu ilmainen asiantuntijatiimi, ja jälkimmäiset kunnan palkkalistoilla olevia dirikoita. Ensimmäiset toivovat saavansa palvelukseksi ilmaisesta työstään taivaspaikan jälkimmäisessä kastissa, jossa kellokortin leimattuaan voisivat poistua viraston hätäuloskäynnin kautta ostoksille.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
3 Responses to “If you pay peanuts…”
Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] edellisen postauksen omaan pussiinsa pelaavan viranomaisen käytös ei voi näyttäytyä yhteisön silmissä […]

  2. […] kun ansion hankkimisesta johtuvat kulut ylittävät ansiot, eikä nk. palkkatyötä ole kuin julkisella sektorilla (suhteilla tai palkatta) tai “yhteistyössä” jonkun menestyvän insinöörin omasta […]

  3. […] Koska joissakin maissa, kuten Boliviassa ja Ugandassa, yrittäjäksi ryhtyminen on monille ainut mahdollisuus tehdä työtä ja hankkia elanto, yrittäjyys on näissä maissa erittäin yleistä. GEM-tutkimuksessa tätä ilmiötä kutsutaan pakkoyrittäjyydeksi. Kehittyneissä teollisuusmaissa, kuten Suomessa, tällainen pakkoyrittäjyys on vähäistä ja noin 80 prosenttia yrittäjistä on valinnut yrittäjyyden omasta tahdostaan. Sen sijaan epäkehittyneissä teollisuusmaissa kuten Italiassa yrittäjyys on melko yleistä, koska ilman jonkun sortin tuloja ei oikein tuppaa elämään. Joistakin maista, kuten Ugandasta ja Boliviasta kehittyneisiin teollisuusmaihin muuttavat valitsevat usein yrittäjyyden myös uudessa asuinmaassan, sillä toisin kuin kaikki, joita ei saa kutsua persettä muistuttavalla lempinimellä väittävät, useimmat heistäkin haluavat mielummin elää omalla työllään kuin almuilla. Lisäksi kehittyneen teollisuusmaan natiivit ajattelevat usein että on väärin työllistää ulkkareita, mamuja ja muita mokkakorvia niin kauan kuin viimeinenkin epäpätevä työelämästä vieraantunut lähiöjuoppo on kortistossa, joten yrittäjyys saattaa käytännössä olla ainoa vaihtoehto. Onko se sitten pakkoyrittämistä? En osaa sanoa, enkä tohdi arvata. Itse tulen tuskin koskaan saamaan työpaikkaa johon voitaisiin palkata myös italialainen, mahdollisesti peräti mies ja perheenisä. Toivon että edes puolisoani onnistaa siinä vaiheessa kun julkishallinto ei enää voi teettää töitä epäpätevillä. […]



Sano toki jotain!