The Moral Basis of a Backward Society

The Moral Basis of a Backward Society on yhdysvaltalaisen politologin Edward C. Banfieldin vuonna 1955 pseudonyymiltaan Montegranoksi nimeämässä eteläitalialaisessa pikkukaupungissa tekemään havainnointiin perustuva teos, joka pyrkii selittämään yhteisön taloudellista jälkeenjääneisyyttä itse- ja perhekeskeisellä eetoksella.  ”Amoral familism”, italiaksi familismo amorale, asetti välittömän ydinperheen ja (parhaimmassa tapauksessa) sukulaisten intressit yhteisen hyvän edelle. Eetoksen voisi suomentaa moraalittomaksi perhekeskeisyydeksi, välittömän ydinperheen pussiin pelaamiseksi.
Italiankielisessä Wikipediassa Banfieldin väitteet on tiivistetty melko kattavasti. Sen mukaan moraalittoman perhekeskeisyyden eetoksessa
  • kukaan ei pyri yhteisön hyvään, paitsi silloin kun henkilökohtaisesti voi hyötyä siitä;
  • kuka tahansa, yksilö tai instituutio, joka väittää toimivansa yhteisen edun hyväksi, leimataan huijariksi;
  • vain viranomaiset huolehtivat yhteisistä asioista, koska he saavat palkkaa siitä: kansalaiset eivät huolehdi niistä ja mikäli he niin tekisivät, sitä ei nähtäisi hyvässä valossa;
  • viranomaisia ei kontrolloida, koska heidän kontrolloimisensa kuuluu vain ja ainoastaan toisille viranomaisille;
  • viranomaiset eivät samaistu sen viraston tavoitteisiin, jonka palveluksessa he ovat, ja ammattilaiset osoittavat heikkoa kutsumusta alaansa; molemmat ryhmät mieltävät asemansa ja erityisosaamisensa instrumentteina, joita käytetään lähimmäistä vastaan henkilökohtaiseen hyötyyn pyrkimisessä;
  • viranomaiset ovat taipuvaisia ottamaan vastaan lahjuksia, ja vaikka he eivät sitä tekisikään, heitä pidetään joka tapauksessa korruptoituneina;
  • abstraktien poliittisten ja ideologisten periaatteiden ja päivittäisten toimien välillä ei ole mitään yhteyttä;
  • lakia rikotaan aina kun kiinnijääminen on epätodennäköistä;
  • heikoimmat kansanosat näkevät myönteisessä valossa autoritaarisen hallinnon,  joka pitää järjestystä kovalla kädellä;
  • on vaikeaa luoda ja ylläpitää minkäänlaista järjestöä tai yhdistystä, koska sen toiminta vaatisi jonkun verran henkilökohtaisten vaikutteiden sivuuttamista ja lojaaliteettia järjestön tavoitteita kohtaan;
  • yhteisössä ei ole johtajia eikä seuraajia, koska kukaan ei ole kiinnostunut tukemaan pyrkimyksiä muun kuin henkilökohtaisen edun motivoimana;
  • äänioikeutta käytetään välittömän aineellisen hyvän takaamiseen, tarkemmin ottaen maksuksi jo saaduista hyödyistä pikemminkin kuin pelkästään luvatuista;
  • äänioikeutta voidaan myös käyttää niiden rankaisemiseksi, joiden toimien katsotaan aiheuttaneen henkilökohtaista haittaa, vaikka tavoitteena olisikin ollut yhteinen hyvä;
  • puolueiden jäsenet hyppäävät helposti voittajan kelkkaan, ja näin takaavat poliittisen ryhmien voimatasapainon epävakauden.

Banfieldia on kritikoitu siitä että hän on vääriä kysymyksiä (suppea otanta, johdattelevat kysymykset) esittämällä tullut oikeaan vastaukseen, ja että on vaikeaa todistaa johtuuko takapajuisuus ja pysähtyneisyys moraalittomasta perhekeskeisyydetä, vai onko jälkimmäinen vain tulosta ensimmäisestä.

Tuppulassa toteutuu aika moni Banfieldin kuvailemista malleista.

Ymmärrettävästi edellisen postauksen omaan pussiinsa pelaavan viranomaisen käytös ei voi näyttäytyä yhteisön silmissä paheksuttavalta, jos hän tekee vain sen minkä kuka tahansa hänen asemassaan tekisi, eli huolehtii omista ja lähisukulaistensa asioista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “The Moral Basis of a Backward Society”
Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. Koulu : Arkitehti kirjoitti:

    […] yhteiskunnan heikoin linkki, sillä kenenkään ei edes odoteta hoitavan hommiaan jos kukaan ei kyttää että näin todella […]



Sano toki jotain!