Scugnizzo

[scu-gnìz-zo] s.m. (f. -za nel sign. 2) 1 Monello napoletano ‖ Monello, ragazzo di strada  2 estens. Con valore affettivo, bambino, ragazzo molto vivace, birichino

Olin hakemassa Huhtipoikaa tuppulalais-brasilialaisen tyttöystävän luota barbienpinkistä lastenhuoneesta leikkimästä, kun törmäsin kujalla maatiaislapseen.

Kundi oli korkeintaan kuuden, ajoi fillarilla autotiellä ilman kypärää ja apupyöriä, ja ennen kaikkea oli kadulla leikkimässä muutaman lajitoverinsa kanssa, ilman helikopterivanhempia.

Huippulahjakas täysimetetty luomupalleroni näytti katu-uskottavan maatiaiskakaran rinnalla ketterältä kuin peruna, ja kirosin koko akateemisen keski-ikäisen vanhemman kompleksini. Enkä minä ole edes huolehtivaisimmasta päästä.

Maatiaiset kasvattavat lapsiaan noin, tosin vain pojat ovat kadulla. Tytöt osaavat asiansa varmasti yhtä hyvin elleivät paremminkin kuin veljensä, ja juuri siksi heidät on parempi pitää kotiin suljettuna siihen saakka kunnes karkaavat neljätoistakesäisinä jonkun lajitoverinsa matkaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
4 Responses to “Scugnizzo”
  1. sirokko kirjoitti:

    Minun lankoni lääkäriperheellä on neljä tällaista tarkoituksella maatiaiskasvatuksen saanutta bambinoa, tarkemmin katsoen yksi niistä on bambina mutta sitä ei juurikaan huomaa. Heidän vierailunsa kaupungissa on kuin apashien hyökkäys. Pärjääviä, sanoisin, tilanteessa kuin tilanteessa.

  2. Sari kirjoitti:

    Mahtava kuva!

    • arkitehti kirjoitti:

      Olisi kiva sanoa että on oma, mutta kun ei :) Enkä osaa edes sanoa kenen, kun se on levinnyt aika monelle sivulle. Taitaa olla jo maailmanperintöä 😉

    • arkitehti kirjoitti:

      Uskaltaakohan lapsia nykyaikana edes kuvata? Tai vanhoja ihmisiä? Edes silloin jos heidän kuvaansa ei käytä kaupallisesti jogurttipurkissa ilman lupaa ja korvausta?

      Toistaiseksi eläimiä ja alkuasukkaita saa vielä kuvata :)

Sano toki jotain!