Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri

Ensireaktioni Sunnuntaihesarin artikkeliin oli varmaankin sama kuin Soininvaaralla, että mitähuttua, voiko hiilijalanjälki todellakin pienetä sillä että ihmisiä ripotellaan pitkin metsiä niin harvakseltaan että ainoa mahdollinen tapa päästä sieltä ns. ihmisten ilmoille on yksityisauto. Ellei sitten ole ekstremisti ja turvaa rekikyytiin. Tai pysy siellä mökissään.

Kun tarkemmin (paperilehden) juttua ja sen taustoja luki, selvisi että kaupunkilaisten hiilijalanjälkeä kasvattaa kulutus. Mutta siitä, että rikkailla on isompi hiilijalanjälki kuin köyhillä, ei saa kovin raflaavaa otsikkoa. Se kuulostaa tunnetun ja usein siteeratun lumeenkusemistutkimuksen abstraktilta.

Totta puhuen tuo asumisen energiankulutuksen määrä kaupungissa tuntui myös uskomattomalta, sillä tietääkseni kaupungissa on keskimäärin vähemmän asuinneliöitä per nuppi, ja ainakin minun tuntemieni fysiikan lakien mukaan lämpöhävikki on pienempi kun asunnolla on rajapintaa sekä toisten lämmitettyjen tilojen että puolilämpimän rappukäytävän kanssa, sen sijaan että joka sivu on altis tundralta puhaltavalle tuulelle. Vaikka voihan olla se, että niillä cityihmisillä on aina laitteet päällä, kun taas maalla katsellaan punatulkkua tuvan ikkunasta niin kauan kun valoa riittää, ja vetäydytään sitten kamariin nukkumaan, ainoastaan sen verran pärettä sytytetään ettei kompastuta yöastiaan siinä matkalla.

Tutkimustuloksessa olisi toki cityvihreille haastetta. Soininvaaran tapaan minäkään en suostu uskomaan että kaiken mahdollisen infran tuominen hevonjonkkaan on ekologisesti kannattavaa, mutta välillä olisi hyvä puhua siitä mitä muita tapoja kaupunkitilan elämiseen on kuin se pipo vinossa shoppaaminen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Sano toki jotain!