Garbage Warrior

Katsoin eilen mainion Roskasotilaat -dokkarin, ja rakentelin sitten vielä muutaman tunnin ajan nukkumaanmenoni jälkeen passiivitaloa tontille, jonka appivainaa oli aikoinaan ostanut naapurikunnasta. Tontilla kasvaa vain kiviä, ja hyvällä lykyllä sieltä saattaa löytyä jo valmiiksi taloon tarvittava materiaali.

Minä sitten tykkään noista kupoleista, varsinkin, jos niissä on käytetty lasipulloja joista valo siilaantuu. Ne tuovat mieleeni Király Fürdőn turkkilaisen kylpylän Budapestissa. Ensimmäisessä arkkitehtuurityössäni 1970-luvulla oli selviä yhteyksiä Michael Reynoldsin samanaikaiseen puuhasteluun, josta en tietenkään mitään tiennyt, mutta jota uskoisin olleen ilmassa.

New Mexicon rakennussääntö edellytti hyväksi havaitussa rakennustavassa pitäytymistä, joka tietenkin esti kaiken uuden kokeilemisen, mikäli ei mielinyt joutua lakimiesten kynsiin ja hampaisiin. Dokkarin dramaattisessa käänteessä poliittisen päätöksenteon hitauteen tuskastuneet Reynolds &CO. lähtivät kulkuset kilisten Andamaaneille tsunamin jälkeiseen jälleenrakennustyöhön, ja vaimot jäivät kotiin hämmentämään omavaraissoppaa lasten roikkuessa hameenhelmoissa.

Uudet ajatukset uppoavat otolliseen maaperään totaalisen tuhon jälkeen, toteaa Reynolds tsunamin huuhtomilla rannoilla. Toteamus tuntuu hirvittävältä ja todelta, varsinkin kun muutamaa iltaa aiemmin olin katsonut Naomi Kleinin Tuhokapitalismin nousu -teokseen perustunutta dokumenttia.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Sano toki jotain!