Kovan aamun iltapäivä

 

Lähtöpäivän aamuna kiskaisin lapset ylös neljältä, sillä olen lähtöportilla mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään, ja viideltä nouseminen olisi joka tapauksessa ollut aamu-unisille kohtuuttoman aikaista. Taksi oli tilattu varttia vaille viideksi. Mukava taksikuski oli kyydinnyt koko yön flow-känniläisiä ja ilahtui selvin päin olevasta perheestä huomattavassa määrin.

Luggage drop– virkailija huomautti jo viisitoista vuotta Rooman ja Helsingin väliä seilanneen Samsoniten lomalla hankkimasta 1,3 kg ylipainosta, ja varoitti ettei matkalaukku ainakaan painavammaksi saisi tulla, johon ihmettelin ääneen että miten se nyt tuosta lihoo jos on jo lukossa ja hihnalla, mutta virkailija oli tarkoittanut paluumatkaa. Kuule rakas, kun me ollaan jo paluumatkalla. Ei tullut sakkoa mutta heavy-tag kuitenkin. Ja voisihan laukkuun vaikka imeytyä kosteutta. Lähtöportilla oltiin sitten hyvinkin tunnin etuajassa. Lapset katsoivat piirrettyjä läppäriltä.

Nukuimme melkein Fiumicinon kentälle saakka. Perillä meitä odotti matkatavaran nouto hihnalta, raahautuminen toiseen terminaaliin ja uusi lähtöselvitys, koska nettiselvitystä ei voi tehdä alle 12-vuotialle matkustajille ja mobiiliselvitykseen kelpaa vain Windows Mobile-käyttöjärjestelmä. Jonotusnauhojen labyrintin suulla virkapukuiset naiset pyysivät katsoa varauslippua ja neuvoivat sitten väärälle tiskille, jossa virka-asuinen mies suostui tekemään selvityksen kerrottuaan ensin että väärässä paikassa olette, ja saatuaan sopivan annoksen imartelua armeliaisuudestaan. Varmuuden vuoksi olin vaivihkaa poistanut syyllistävän heavy-tagin, katsokoot vaakaa. Käsimatkatavaran määrä oli mahdollisesti sääntöjen puitteissa, mutta kaksi kolmesta matkustajasta ei olisi yksin selvinnyt omastaan. Olimme jopa lentokenttäsämpylät syötyämme edelleen hyvissä ajoin portilla. Lapset katselivat taas piirrettyjä, ja minä Vastavirtaan-eurodekkaria luurilta.

Jostain käsittämättömästä syystä ykkösterminaalin alakerrasta lähtevät samaan aikaan lennot Brindisiin, Palermoon, Cagliariin ja varmaan pariin muuhunkin paikkaan. Ensin terminaali on tyhjä, sitten se vähitellen täyttyy, ja lopuksi paikalle ryntää virkailijoiden lauma hoitamaan boardingin ja bussien parvi kuljettamaan matkalaiset eri puolille kenttää pysäköityihin koneisiin.

Laskeuduimme Brindisin kentälle reilut kaksikymmentä minuuttia ennen iltapäivän ensimmäisen junan lähtöä Roomasta Lecceen. Lähes yhdeksän vuotta kestänyt Alitalia-boikottini oli päättynyt.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
3 Responses to “Kovan aamun iltapäivä”
  1. Pirpana kirjoitti:

    Lentokentillä tosiaan voi pinna palaa useaan otteeseen, koettu on:-) Minä kuulun myös siihen ryhmään reissaajista, jotka ovat kentällä mieluummin hiukan liian aikaisin. Toisin kuin muu perhe ja tämä aiheuttaa aina aikamoista kitinää, rutinaa ja riitaa. Mutta ajattelen niin, että jos pitää joka tapauksessa herätä epäinhimilliseen aikaan, ei yksi puolituntinen vaikuta asiaan yhtään. Siis miksi ei lähtisi kentälle ajoissa. Tästä seuraa meillä yleensä se, että kun ollaan koko poppoo lähdössä, on meikäläinen tosi stressaantunut ja pahalla päällä matkalla kentälle, Yksin reissatessa ei tätä ongelmaa sitten olekaan:-)

    Viikon päästä on taas minullakin matkatavaroiden punnitusrumba kotona, sillä suuntaaan 27.8 Italiaan ja kamaa on taas aivan kamalasti. Pelkistä tuliaisista tulee varmaan liki 10 kiloa! Normaalien tuliaisten lisäksi tälle reissulle kun pitää raahata vähän ekstraa. Parilla ystävällä on syntymäpäivät ja niihin liittyen järjestän suomihenkiset pippalot joihin tietysti pitää viedä Suomesta rekvisiittaa. Lisäksi tapaan erään hurmaavan italialaisherran, ikää 1,5 kuukautta, joten hänellekin varmaan jonkin paketin väkerrän. Eli kyllä kilorajat taas paukkuu:-) Tosin minulle selvisi juuri toissa viikolla, että Finskillä on ollut jo jonkin aikaa kilorajana ruumaan 23 kg.

    Suomeenko suuntatte lomailemaan? Mukavaa loppukesää koko perheelle!

  2. suvi kirjoitti:

    Mun matkalaukku on jotsain syystä aina 26kg, ihan sama onko siellä sisällä kiviä vai höyheniä. Aina samat paapatukset ylipainosta ja ”menköön nyt tällä kertaa”. Viimeeksi saatiin alitalian tantalta hirveät jäkätykset rattaista, vaikka ovat siis täysin kasaan menevät. Näyttävät vaan isoilta kun ovat tuplat. ”kun toi laukku on jo 20kg yli” WTF??? mitä niillä rattailla on laukun kanssa tekemistä? Meitä oli kaksi maksavaa ja yksi joka ei kävele, ja yksi 26kg:n laukku, hemmetti soikoon. teki mieli huitaista sitä eukkoa sillä matkalaukulla. Ja sitten se ainainen soitto portille ”onko koneessa tilaa? vapauttakaa kaksi paikkaa täällä on äiti lasten kanssa” Jostain syystä niille ei koskaan mene perille että jos mä ostan ne liput niin mulla on myös aikomus olla siinä koneessa… Valitettavasti se on joko alitalia ja jeesusteipillä korjatut lentokoneen tuolit tai laiva kun täältä lähtee suomeen.

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. 2011 : Arkitehti kirjoitti:

    […] palasin heavy-tagattuna kotiin, pohdin rupsahtamista, ja aloitin ihan oikean […]



Sano toki jotain!