9/11

Syyskuun yhdestoista 2001 oli aivan tavallinen tiistaipäivä. Asuimme anoppilan yläkerrassa, sillä oma kotimme oli vielä remontissa, tarkalleen ottaen pintoja vaille. Kuukausi takaperin olimme haudanneet appiukon.

Lepäsimme yläkerrassa ruuan päälle kuten yleensä ja kesällä erityisesti, kun anoppi huusi keittiöstä kääntämään kanavan neloselle. Oli lentokone ja pilvenpiirtäjä, ja maailmanloppu suorassa lähetyksessä. Hädin tuskin viitsin vaihtaa kanavaa, sillä anopilla oli tapana ylireagoida.

Olihan se, perkele, Vapaan maailman sydämessä. Ensimmäisenä uutisen antanut Emilio Fede pystyi vain vaivoin salaamaan innostuksensa. Pian muutkin kanavat saivat linjan päähän Ameriikan-toimittajansa, ja TV-yleisölle tarjoutui valinnanvaraa.

Kun toimittaja päivitti ja kertoi toisen koneen osuneen Pentagoniin, mietin että nytkö se alkaa, kolmas maailmansota. Sitä oli niin tottunut odottamaan kylmän sodan ja kilpavarustelun varjostaman lapsuuden maailmanselityksessä.

Ei tullut maailmansotaa, tuli lisää entisenkaltaisia rettelöitä, uskottavia salaliittoteorioita ja sankarihautajaisia, joihin lopulta patriootitkin kyllästyivät, näin olen antanut itselleni kertoa. Entiset liittolaiset muuttuivat uusiksi pahiksiksi. Taliban ei enää taistellut Rambon rinnalla. James Bondin neukkuantagonisti korvautui partasuisella terroristilla, ehkä oli jo osin korvautunut Neuvostoliiton hajoamisen, Lockerbien pommi-iskun ja Persianlahden sodan innostamana. Jos Bin Ladenia ei olisi ollut olemassa, hänet olisi pitänyt keksiä.

Ensimmäisen WTC-iskun vuosipäivän vietin Kätilöopistolla. En pystynyt katsomaan uutiskavalkadia. Minulla oli käsivarsillani nuppu, uusi ihmisenalku, vajaa kolmikiloinen äkkiäkäinen rääpäle, jonka olin häneltä itseltään lupaa kysymättä kutsunut post-9/11 -bileisiin.

Kaksoistornit vilahtavat lukemattomassa elokuvassa, jotka on tehty ennen. Etsin niitä yhä Manhattanin siluetista jokaisessa NYkiin sijoittuvassa elokuvassa. Lasken sen arkkitehtipakkomielteeksi; jokaisella yhteisöllä on omat kollektiiviset murheen päivänsä, jotka jäävät yhteisön ulkopuolisille suuriksi mediatapahtumiksi tai toisten omasta vinkkelistään kirjoittaman historian vedenjakajiksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Sano toki jotain!