Tinfoil hat

Aktivoin uuteen luuriin melko tuoreeltaan Find my iPhone-palvelun. En juuri järkyttynyt Pekkalan kolumnista, vaan rohkeasti toivotin poikia Cupertinossa arvaamaan olenko kotona vai studiolla viereisessä osoitteessa, vai ihan vanhanaikaisesti unohtanut luurin himaan. Totta puhuen kaipaisin hakulaitetta myös avaimiin ja lompakkoon, mielellään sellaista johon voi myös soittaa jostakin tallella olevasta luurista, skypestä tai lankapuhelimesta, kun gps ei ihan riittävällä tarkkuudella kerro että pinossa kahvinkeittimen päällä, lautasliinatelineen alla.

Ymmärrän että kaikkialla seurattavana olemisesta voi tulla jotain yksityisyys- ja tietoturvaongelmia, mutta niin kauan kun ns. teknologisissa länsimaissa (Italia, Kreikka…) ei onnistu tietokantojen ristiinajo niin ettei kuolleille enää makseta eläkettä, olen varovaisen optimistinen. Olen ilokseni todennut myös osan valokuvistani olevan geolokalisoituja ihan päin helvettiä. Toisaalta yhtälailla oikein kuin väärinkin paikannettujen kuvien kuvauspaikka tulee flickrissä näkyviin, ellei sitä erikseen estä kaikilta kuvilta tai tapauskohtaisesti.

Vaikka olen nyt vapaaehtoisesti asentanut itseeni, tai luuriini eli käytännössä käsilaukkuuni paikantimen, niin jonkun verran yksityisyyden loukkamiselta haiskahti uutinen Ruotsissa päiväkotilapsien heijastinliiveihin kiinnitettävästä gps-paikantimesta.

Mitähän sitä seuraavaksi voisi keksiä? Googlen Latituden voisi kytkeä Nike + iPhone -virtuaalivalmentajaan, jotta voisi jälkeenpäin tarkkailla missä on menty ja millä vauhdilla?

Seuraavaksi kohistiin fb:n uudesta ohjelmointirajapinnasta, joka mahdollistaa nettikäyttäjän liikeiden seuraamisen vaikka kävijä olisi kirjautunut ulos sosiaalisen median palvelusta. Ainakin sekunnin murto-osan ajan harkitsin toisen selaimen varaamista naamakirjalle, vaikka epäkäytännöllistähän se olisi jos sitten ei uskaltaisi edes klikkailla ystävien linkkejä. Sopii paremmin jollekin fb-kyylälle, joka käyttää palvelua puolituttujensa epähuomiossa jakamien yksityisasioiden nuuskimiseen. Naamakirjan kiinnostus yksityisyyteemme tähtää toki täsmällisempiin mainoksiin, mutta on yhtä kaikki epäilyttävää puuhaa. Olen jo pitkään luvannut olla yllättymättä jos googlesta voi tarkistaa omat peräpukamansa, hyvähän se kun niitä ei muuten taivu näkemään.

Päivin väläytys passin sormenjälkien käytöstä rikostutkinnassa tuntui oikeastaan vielä kaikkea yllämainittua teknologista velmuilua epäilyttävämmältä, sillä biometrisiin passeihin siirryttäessä nimenomaan oltiin vakuuteltu ettei rekisteriä käytetä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen, ja vaikka meillä onkin juuri nyt hyvä ja luotettava hallinto ja virkavalta, ei tarvita normimielikuvituksesta poikkeavaa fantasiaa täyttämään gappia joka jää päiviräsäsen ja totalitaarisen ajatuspoliisihallinnon välille. Siitä huolimatta ettei meillä kunnon kansalaisilla ole mitään pelättävää, ja ajatelkaa nyt lapsia.

Varmuuden vuoksi taittelin piazzan sivukujalla lihapullia ja perunakroketteja myyvän Giuseppen cantinasta peräisin olevasta alumiinivuoasta tukevan hatun itselleni, ja harkitsin vakaasti italialaisen passin hakemista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Tinfoil hat”
  1. Leena kirjoitti:

    Olet todella ihana! Ulosantisi on mahtavaa ja kadehdittavaa! Sanot juuri niin, kuin minäkin haluaisin, jos en olisi kielivammainen asuttuani äskeisen laskelmani mukaan 7 eri maassa. Kiitos! Ajattelen itsekin, että minulla ei ole mitään salattavaa ja voihan siitä joskus olla jotain hyötyäkin, että joku kerää tietoa. Eksyin esimerkiksi tänäkin syksynä kahdesti sienimetsään ja iPhonen avulla osasin hortoilla ihmisten ilmoille. GPS rulettaa.

Sano toki jotain!