Leikitään kauneutta

Kaikki lähti oikeastaan siitä, että tarvitsin huulipunaa vampyyrille. Ihan mitä tahansa huulipunaa, mutta koska olin vuosia sitten heittänyt pois kaikki ikiaikaisen vanhat ja härskiintyneet meikit, ei kotoa löytynyt mitään. Tai vaihtoehtoisesti kaikki lähti tunnustuksesta jonka tein Piilomajan Violetille YSL-valokynän ja Chanel Rouge noir 18 -huulipunan käsilaukkuinventaariossa nähtyäni: minun teki pitkästä aikaa mieli meikata.

Marssin hyvinvarustettuun tuppulalaiseen kosmetiikkamyymälään, annoin myyjättären (luotto-geometrani naisystävä) meikata itseni, sen jälkeen join aperitiivin visagistan kanssa, poistatin pesukarhumaisen rajauskynän, ja muutaman tuotteen ehdotuslistalta poistettuani, muutaman vaihdettuani ostin kaiken, mitä perustason kauneuden leikkimiseen yleensä tarvitaan: puuterin, meikkivoiteen, korjaus- ja valopakkelin, ripsivärin, luomiväripaletin, kaksi huulipunaa, kaksi huultenrajauskynää, kajalin, jonkun tuiki tarpeellisen maajauheen jonka lisäksi en omasta mielestäni tarvitsisi poskipunaa, pakkelisienet, puuterihuiskan, siveltimiä ja meikinpoistoaineen. Tyhjästä on paha lähteä uudelleen liikkeelle.

Äiti, sä olet… meikannut. Saanko minäkin? kysyi Italiatar.

Äiti, mitä sinulla on suussa? Miksi? kysyi Huhtipoika.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
2 Responses to “Leikitään kauneutta”
  1. violet kirjoitti:

    Jaaha, kauneusleikki on alkanut! Huomaan olleeni osasyyllinen. Toivottavasti Huhtipoikakin tottuu leikkiin.

    Kun nyt aiheesta puhutaan niin puuteri on mulla semmoinen että olen tainnut kahdeksankymmentä luvun lopulla käyttää oman kiintiöni täyteen. Hyvä ihme että silloin tuli iskettyä tuotetta naamaan. Ei tajunnut että olisi jotakin malttiakin voinut olla hommassa.

    Poskipunaa en juurikaan ikinä käytä myöskään. Olen paitsi (teko-)nuuka myös perfektionisti joten on aina harmittanut jos poskipuna on ollut eri sävyä kuin huulet… ratkaisuksi tuli sitten joskus että silloin harvoin kun punaa käytän niin käytänkin huulipunaa myös poskissa. Laitan sitä pikkuisen johonkin sieneen (ei kärpäs-) tai sormenpäihin ja sitten nassuun.

    • arkitehti kirjoitti:

      Luulen että kahdeksankymmentäluvulla yksi jos toinen, siinä toivossa että edes vähän muistuttaisi photoshopattua Isabella Rossellinia 😀

Sano toki jotain!