Diginatiivi

Käsi sydämelle, kuinka moni ei-diginatiivi on joskus – ainakin häviävän lyhyen ajan ennen palaamista todellisuuteen – katsonut pienellä präntättyä lakanan kokoista käyttöohjetta ja kuvitellut hakevansa tarvitsevan tiedon sanahaulla, hetken ajan uskonut voivansa zoomata paperilehteä tai klikata sen linkkejä.

Aamun lehdessä on vanhoja uutisia. Lasten maailma on erilainen. Omani eivät aivan ymmärrä tv-ohjelman ja videon eroa, eivätkä käsitä sitä ettei kaikissa läppärissä ole sisäänrakennettua webbikameraa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
4 Responses to “Diginatiivi”
  1. Pirpana kirjoitti:

    Nykyään onkin muksuilla paljon ihmeteltävää, toisin kuin 60-luvun lopussa, jolloin meikäläinen purki radion osiin, koska ei uskonut, että ei siellä ole ketään sisällä.

  2. Muru kirjoitti:

    Meillä digi-aika konkretisoitu viimeksi koulukuvissa. Muistanette kuinka kauhulla ja jännityksellä ennen odotettiin valmiita koulukuvia. Onnistumisprosentti niissä oli häviävän pieni. Nyt lapset tarkistavat jo kuvaushetkellä että edes yksi otos on tyydyttävä. Siitä huolimatta huomasin lohduttavani lasta ”

  3. Muru kirjoitti:

    ”Ei ne minunkaan aikanani ikinä onnistuneet”. Hieno otos oli nimittäin päätynyt ylihinnoiteltuihin lisäotoksiin kun perussetissä oli klassinen virhe ”yritän olla hymyilemättä niin etteivät hampaat näy”.

  4. arkitehti kirjoitti:

    Aih, koulukuvat!

Sano toki jotain!