Kadonnutta joulua etsimässä

Ulkosuomalaisfoorumeilla ja -blogeissa nousee aina joulun alla päällimmäiseksi aiheeksi se, kuinka joulu ei oikein tunnu joululta kun lunta ei ole ja joulupallot roikkuvat palmussa, eteläisen pallonpuoliskon joulunvietosta nyt puhumattakaan. Myönnetään, joulumuorit bikineissä saattaisivat olla minullekin liikaa.

Ensimmäisenä italialaisena joulunani raahasin periaatteessa kai buddhalaisen kurssikaverini jouluyön messuun Santa Maria del Fioren katedraaliin ennen ulkojapanilaista kurisumasun viettoa, ja muistakin Italiassa vietetyistä jouluista minulle on kertynyt muistoja, jotka kuuluvat joulun tunnelmaan. Ehkä jos kohtalo heittäisi perheemme raukoille rajoille, kaipaisin torronea, panettonea ja zampognan soittajia. Joulunpyhien kortinpeluuta kaipaisin vähemmän, mutta se ei muutenkaan ole perheessämme ollut tapana, ja muutaman illan voi hyvinkin viettää ystäväperheessä katsomassa toisten kortinpeluuta, pistämässä sileäksi parikymmentä euroa uhkapelissä ja maistelemassa tarjolla olevat viinakset.

Minä luulen että lapsuuden joulu on joka tapauksessa tavoittamaton tunnelma, jonka hännästä saa kiinni häviävän pieneksi hetkeksi syvälle muistiin jääneiden tuoksujälkien avulla. Ja osalle jengistä ei tulisi oikeaa joulutunnelmaa edes Beetlehemissä, kun ei ole lunta ja pipareita.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Kadonnutta joulua etsimässä”
  1. Johanna kirjoitti:

    Eka joulu ranskassa meneillaan ja ihanaa on ollut. Kirjan kanssa paljon peiton alla ja lasten kanssa vahan seurapeleja. Tata kaksi viikkoa ja uusi vuosi nayttaa taas valoisalta ;o) Mutta siita tunnelmasta: pyysin perhetta lahettamaan enkelikellon – ja posti toi niita 2!! Kilina ja katossa hyorivat varjot ovat glogimukin hoyryn lapi nahtyna riittaneet sangen buenoon olotilaan. Ja oikea kuusi nayttaa ja tuoksuu kuuselta. Pipareita voisi tosiaan taas leipoa ;o)

Sano toki jotain!