Lastenhuoneesta

Oi mutsi mutsi kirjoitti lastenhuoneiden sisustuksesta japanilaiskustantamon suomalaisia lastenhuoneita esittelevän sisustuskirjan inspiroimana. Kirjaan valitut huoneet olivat tottakai ns. skandinaavista tyyliä edustavia, ja lähes jokaisessa lavastuksessa sisustuksessa oli jotakin värikästä, jotakin luovaa, vanhaa ja klassikkoa. Muumit, Peppi ja Marimekko olivat hyvin esillä.

Olen pitänyt lastenhuonetta kulttuurisena konventiona. Konventio tosin puolustaa paikkansa valvotun lapsuuden kulttuurissa, jossa sisätiloissa viljellyt mukulat muussa tapauksessa kylvävät lelunsa koko asuntoon, ja uhkaavat koko asunnon edustavuutta. Viisivuotiaana Italiatar sai oman nurkkauksensa parven välitilaan, jossa aiemmin oli ollut kahden työpisteen kotitoimisto skannereineen päivineen. Vuotta myöhemmin sänky käännettiin ja parven kaidetta jatkettiin seinäksi, ettei yläpediltä olisi neljän metrin pudotusta olohuoneeseen. Lopulta alistuin: lapset saisivat makuuhuoneemme, kunhan joku järjestys ja rauha perheessä saataisiin aikaan. Huoneen kalustuksessa ei olla vielä kovin pitkällä. IKEAn työpisteratkaisujen tutkimisen ja vertailun jälkeen päädyimme hakemaan Sulttaanin opiskeluaikaisen kirjoituspöydän ja lampun anoppilasta. Huhtipoika saa vielä toistaiseksi nukkua vihaisine lintuineen Kura-sängyn alatilassa. Olen laatinut huoneeseen kaurismäkiläis-sinisen värikartan henkilökohtaisten mieltymysteni mukaan, kuultuani ensin jälkikasvua jotka toivoivat mustaa (Italiatar) ja punaista (Huhtipoika) huonetta. Muutama käytännön ongelma on vielä ratkaisematta: yksi seinä pitäisi levyttää ja/tai lisäeristää ennen kun muuten halkeavaan rappaukseen haaskataan useampi kerros kallista magneettimaalia. Tuppulasta tulisi löytää liitutaulumaalin jälleenmyyjä, enkä nyt tarkoita mitään 200ml purnukkaa découpage-harrastajille. Joudumme tekemään toiviomatkan saadaksemme lisää energiajaemööpeleitä, ja varmasti ennen toiviomatkaa ostamaan autoon uudet renkaat.

Kuten jo aiemmin totesin, sisustuksen todellisuudessa on olemassa kolme tasoa: arkkitehtuurikuvaus, sisustuskuvaus ja reality. Sisustuslehdet ovat jonkun sortin pornoa, ja voi niitä ihmisraukkoja jotka pyrkivät koko ajan huipputason suoritukseen. Arkkitehtuurikuvaus on todellista hardcorea, koska siinä ei yleensä näy edes esineitä muutamaa puhtaan valon ja tilan tilan toimintatarkoituksesta vihjaisevan muotoiluikonin lisäksi, ihmisistä nyt puhumattakaan.

Lastenhuoneen viihtyvyys on parantunut huomattavasti kun Joulupukki toi Wiin. Tarvitaanko huoneeseen sen lisäksi sisustusta, värejä ja muotoiluikoneja? Jääköön se meidän aikuisten nukkekotileikiksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Lastenhuoneesta”
  1. oi mutsi mutsi kirjoitti:

    Haa, nyt kun tunnin päästä tulee muuttoauto, luen sun blogia! En ollut jotenkin huomannut tätä tekstiä. Mut seommoro, pakko mennä laittaan ees rintsikat päälle.

Sano toki jotain!