Maailmanlopun meininkiä

Uusi vuosi lähti käyntiin jos mahdollista vielä tavanomaista laimeamman optimismin saattamana, sillä tähän mennessä sentään on joulukuun viimeisen päivän iltana voinut huokaista että vuosi on ollut paska, ja jokohan se tästä kääntyisi parempaan. Totta puhuen lähtökohdat ovat jopa paremmat kuin aikaisemmin: minulla on palkka täksikin vuodeksi, autosta kuuluu pankille enää takapuskuri, vuokraisäntä ei käy enää kuukausittain perimässä saataviaan, lähinnä vuokraisännälle ja kansaneläkelaitokselle tuloa tuottanut firma on ajettu nurin ja parempaa yhtiömuotoa odotellessa perheessä on enää vain yksi ALV-tunnus.

Rohkeutta lannistaa varmuus siitä että Italiassa tulee tämän vuoden ajan putoamaan päitä. Meillä asiat ovat oikeastaan hyvin, koska kukaan ei uhkaa työpaikkamme tai eläkettämme. Ei köyhä korkialta kaadu, luudan päältä lattialle.

Lisäksi täksi vuodeksi povataan ei sen vähempää kuin maailmanloppua. En usko moiseen höpinään. Maailmanloppu tulee vähitellen, ja toivoisin olevani muualla kun se tapahtuu. Ainoastaan Tuppulan kunnanvaltuuston lausuma autoliikenteen rajoittamisesta keskustassa vuonna 2013 saa minut epäilemään että ehkä heillä sittenkin on asiasta varmempaa tietoa.

*Italiassa uuden vuoden juhlinnassa käytetään onnea tuovia punaisia kalsareita
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
2 Responses to “Maailmanlopun meininkiä”
  1. Anne kirjoitti:

    Hieno kuva, mekin täällä Sveitsissä puettiin pikaisesti ylle jotain punaista juuri ennen vuoden vaihtumista, mies tosin vaan tonttulakin ja minä Bon Jovin bändipaidan…

    • arkitehti kirjoitti:

      Koko perheen onnenkalsarit olivat melkoinen investointi, joka tuntui kuitenkin maailmanlopun uhatessa lähes kohtuulliselta. Muistan viimeksi ostaneeni onnea tuottavat kalsarit vuonna 1997 Hakaniemen Lindexin alessa, jossa tapasin myös silloisen ulkoministeri Halosen…

Sano toki jotain!