Pakkoyrittäjä

Pravdan pääkirjoituksessa kirjoitettiin päivä pari sitten pakkoyrittäjyydestä, niin kuin olisi uusikin ilmiö. Ja pah!

Koska joissakin maissa, kuten Boliviassa ja Ugandassa, yrittäjäksi ryhtyminen on monille ainut mahdollisuus tehdä työtä ja hankkia elanto, yrittäjyys on näissä maissa erittäin yleistä. GEM-tutkimuksessa tätä ilmiötä kutsutaan pakkoyrittäjyydeksi. Kehittyneissä teollisuusmaissa, kuten Suomessa, tällainen pakkoyrittäjyys on vähäistä ja noin 80 prosenttia yrittäjistä on valinnut yrittäjyyden omasta tahdostaan. Sen sijaan epäkehittyneissä teollisuusmaissa kuten Italiassa yrittäjyys on melko yleistä, koska ilman jonkun sortin tuloja ei oikein tuppaa elämään. Joistakin maista, kuten Ugandasta ja Boliviasta kehittyneisiin teollisuusmaihin muuttavat valitsevat usein yrittäjyyden myös uudessa asuinmaassan, sillä toisin kuin kaikki, joita ei saa kutsua persettä muistuttavalla lempinimellä väittävät, useimmat heistäkin haluavat mielummin elää omalla työllään kuin almuilla. Lisäksi kehittyneen teollisuusmaan natiivit ajattelevat usein että on väärin työllistää ulkkareita, mamuja ja muita mokkakorvia niin kauan kuin viimeinenkin epäpätevä työelämästä vieraantunut lähiöjuoppo on kortistossa, joten yrittäjyys saattaa käytännössä olla ainoa vaihtoehto. Onko se sitten pakkoyrittämistä? En osaa sanoa, enkä tohdi arvata. Itse tulen tuskin koskaan saamaan työpaikkaa johon voitaisiin palkata myös italialainen, mahdollisesti peräti mies ja perheenisä. Toivon että edes puolisoani onnistaa siinä vaiheessa kun julkishallinto ei enää voi teettää töitä epäpätevillä.

Joissakin ammateissa palkkatyömarkkinoita ei ole tai ne ovat huonosti kehittyneet. Tämä on erityisesti luovaa työtä tekevien vitsaus, jonka tosin yleensä tietää jo ennen alalle hakeutumista. Joissakin ammateissa työmarkkinat ovat olleet ihan hyvin kehittyneitä mutta myöhemmin sitten joutuneet hunningolle, oman havaintoni mukaan jo hyvinkin parikymmentä vuotta sitten, ja ilmeisesti ilman että AY-liike on asialle korvaansa lotkauttanut. Onhan se helvetin kätevää ulkoistaa yrittämisen riskit, sairaus- ja äitiyslomat sekä kassan maksut Tmi:lle.

Tuppulassa ja maakunnassa kaikkien isompien arkkitehti- ja insinööritoimistojen työntekijät ovat järjestään näennäisyrittäjiä. Ystäväni työskenteli teki yhteistyötä CAD-piirtäjänä eräässä insinööritoimistossa. Kun pomo kymmenen minuutin myöhästymisen takia huusi jälleen kerran antavansa potkut, hän puri hammasta eikä vastannut miten helvetissä luulet antavasi minulle kenkää kun olen tmi. Sen sijaan hän odotti aikansa ja jätti työnant- pardon, yhteistyökumppanin kuseen nostamalla kytkintä keskellä suurta toimeksiantoa. Kosto on ruokalaji joka tarjoillaan kylmänä, sanovat täällä Italiassa. Chapeau! sanon ja nostan hattua.

Kun tarpeeksi kauan on tehnyt töitä pakko- tai näennäisyrittäjänä saattaa luisua elämäntapayrittäjäksi. Sama ns. normaalista työelämästä vieraantuminen uhkaa myös prekariaattia. On syntynyt porukkaa jota ei voi motivoida tai uhkailla juuri millään, varsinkin jos he pitkän linjan pätkätyöläisinä ovat jättäneet väliin yleisimmät pakkorakoon itsensä tunkemiset kuten asuntolainan ottamisen (milläs otat kun ei anneta) tai lisääntymisen.

Evästin isäntää tuleviin työsuhdeneuvotteluihin linjanvedolla joko teet työt missä haluat ja milloin haluat, tai sitten työnantaja maksaa sosiaaliturvamaksut. Siinä kohdassa menee yrittämisen ja näennäisyrittämisen välinen rajalinja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
2 Responses to “Pakkoyrittäjä”
  1. Johanna kirjoitti:

    Mulla on taalla Ranskassa useampikin Italiasta Ranskaan muuttanutta patevaa kolleegaa…

    • arkitehti kirjoitti:

      Jep, niitä riittää vähän joka maahan. Täällä puuttuu jos ei töitä niin ainakin palkkaa.

Sano toki jotain!