Befana

Tänä aamuna lievän paniikin vallassa sängystä ylös vääntäytyessäni kirosin koko loppiaisnoidan alimpaan helvettiin.

Ostoslistalla on kahdeksan karamelleja täyteen tungettua sukkaa, joiden hintahaarukka liikkuu noin 4,99€ ja 9,99€ välillä. Kallimpiakin löytyy Mattelilta tai joltain vastaavalta puljulta. Tyhjiä kiinalaislasten kasaan liimaamia sukkia saa eurolla. Jossain kaapin pohjalla on viimevuotisia, mutta Italian karamellimarkkinat ovat tunnetusti kehnonlaiset. Irtokaramelleja olisi voinut ostaa torilta. Lupaan tänä vuonna valmistaa, tai Project Maman verbiä lainatakseni paskarrella loppiaissukat jo ferragostona. Minun mielikuvissani paskartelu on askartelua jota tehdään vastointahtoisesti, ja jonka lopputulos on korkeintaan välttävä. Vihani loppiaisnoitaa kohtaan ei voi olla heijastumatta lopputuloksessa.

Todennäköisesti omat kersani tulevat saamaan neljä makeisia täyteen tungettua sukkaa per nenä, ja olisihan se noloa jos tuttavaperheen antamalle lahjalle ei olisi tarjota vastalahjaa, vaikka joulunpyhien jälkeen sokeria valuu itse kullakin molemmista korvista. Voisihan sukkaan tunkea jotain smarttia niinkuin pähkinöitä ja muovailuvahapötköjä, tuumin, katselen vielä karamellejakin kallimpia kuivattuja viikunoita ja totean ettei minun juuri tässä kohdassa tarvitse olla muita äitejä parempi. Kunhan yltäisin edes siihen sosiaalisesti edellytettävään minimitasoon.

Kuvassa vasemmalta oikealle 1) kierrätyssukka; 2, 3) Lidl-sukka; 4) kalliimpi jarrusukka(pari)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Sano toki jotain!