Olet täällä:, Hipstamatic, mediaKäpylä

Vaikka en vielä ole ottanut suoranaiseksi velvollisuudekseni kommentoida Virpi Salmen jokaista Pravdassa julkaistua kolumnia, pidän silti onnistuneena provosointina sitä että haukuttuaan kyytönpurijat, fundamentalistivanhemmat ja näiden täysimetetyt erikoislahjakkaat luomupallerot, apple-käyttäjät ja ajattelevaiston kolumnisti siirtyy parjaamaan faijaani.

Faija, paitsi että asuu raitiovaunulinjan päässä kivassa vanhassa suojellussa puutalossa (raitiovaunulinja erottaa käpyläläisen edukseen lähes mistä tahansa suomalaisesta puutaloasujasta), harrastaa kaikenlaista elitististä puuhastelua kuten kompostointia, luomuviljelyä ja neekerijatsin soittamista.

Ajattelevaisto pitää vanhoista taloista, joten kaupunginosiin joissa vanhoja taloja on, muuttaa ajattelevaistoa. Ilmiötä kutsutaan gentrifikaatioksi. Esimerkiksi Tampereella ajattelevaisto on keskittynyt Pispalaan. Vanhat talot herättävät kateutta. Ne ovat rajallinen luonnonvara, sillä niitä ei voi rakentaa kysynnän mukaan lisää. Täytyy odottaa että uusista taloista tulisi vanhoja, ja silloinkin uusi ajattelevaisto ehtii – kiitos ajattelunsa – yleensä ensimmäisenä apajille, usein siinä vaiheessa kun kykypuolueeseen hurahtanut äkkirikastunut moukka ostaisi vielä suojelemattoman talon vain purkaakseen sen ja rakentaakseen tontille nousukasmaisen uudisrakennuksen. Jotkut entiset puutaloalueet ovat lähes menneet piloille näistä nousukkaista, ja käpyläläisyyden isona plussana faijani mainitseekin sen että naapurustossa suvaitaan myös vanhalla kansanvaunulla ajamista. Valkoiseksi rapatun harkkotalon pihalla voi olla kalliita autoja kaksin kappalein, mutta silti parvekkeelta huudellaan vittua kesäiltaan. Raha yksin ei tuo sivistystä.

Suomessa ajattelevaisto keskittyy suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin, sillä vaikka pienistä kaupungeista ja haja-asutusalueelta saisi vanhoja puutaloja pilkkahintaan, siellä ei ole töitä ajattelevaistolle, ehkä opettajaa ja kunnanlääkäriä lukuunottamatta. Oma elämänvalintani elää ajattelevaistona ahdasmielisessä tuppukylässä on ammatillisesti erityisen haastavaa. Kaupunki tarjoaa paljon mahdollisuuksia slow city movement -tyyppiseen elämäntapaan, mutta toimentulo on lähes kokonaan apurahataiteilun varassa, sillä ajattelutyöntekijöistä on riittävästi tarjontaa jo omasta takaa, eikä kysyntä ole kaksinen.

Seuraavaksi voisin avautua mutsista joka asuu myös kivassa vanhassa suojellussa puutalossa, ja on lisäksi apple-käyttäjä. Revi siitä, Virpi.

9 thoughts to “Käpylä”

  1. Sanapilvessä ei ole vielä sanaparia Virpi Salmi, joten et ole vielä kirjoittanut hänestä tarpeeksi 🙂

  2. Mattinen, Maire 1985. Puukaupunkien suojelu, s. 116-117: ”näyttää siltä, että perusparantaminen johtaa nykyään kaikkialla samansuuntaisiin sosiaalirakenteen muutoksiin. Esimerkiksi Tampereen Pispalassa asukasluku on vähentynyt jyrkästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, asuntojen lukumäärä, erityisesti vuokra-asuntojen määrä laskee, korjaajat ovat usein uusia, vasta asuntonsa hankkineita ja korjaksiin haetaan pääasiassa lyhytaikaista lainaa (Ei ole sidottu sosiaaliseen tarvehankintaan) pitkäaikaisen sijasta. […] Parhaiten vanhan alueen sosiaalirakenteen säilyttäminen lienee onnistunut alueilla, joilla kaupunki keskitetysti on ohjannut ja osallistunut asuntojen perusparantamiseen”.

  3. Pispala on muuten nykyään Tampereen kokoomuslaisin alue. Tiedä sitten mistä se kertoo.

    1. Se on sitä gentrifikaatiota. Jussi Raittisen sanoin ”Olin nuorempana jonkun sortin vasemmistolainen, mutta aineen maine ja ympäristön paine minut siirsivät lokeroon liberaaliporvarin…” (Samassa veneessä)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Top