Paratiisista karkoitetut

Ajatus paratiisista karkoitetuista on vaivannut mieltäni siitä lähtien kun näin, kommentoin ja varastin valokuvan materalaisen tuttuni – tai pitäisikö sanoa fb-ystäväni? – fb-seinältä. Olette etuoikeutettuja asuessanne Materassa, ettekä tiedä sitä, oli firenzeläinen turisti kertonut hänelle kiittääkseen ja ylistääkseen matkailuinfon palvelua ja paikan kauneutta. Jos toki Firenzekään ei ole vallan ruman paikan maineessa.

Italia on täynnä paikkakuntia joissa asuminen on etuoikeus, ajattelen miettiessäni tuttuja jotka ovat joutuneet lähtemään työn perässä Milanon liepeille, paiskivat ympäripyöreitä päiviä maksaakseen elämisen, vuokran tai asuntolainan ja päästäkseen kesällä viikoksi tai kahdeksi takaisin paratiisiin.

Ajattelen Kreikan kriisiä ja sinistä Välimerta; ajattelen appivainaata, pahvista matkalaukkua, Lampedusan pakolaisia, ja mietin että maailmassa on paljon paikkoja joiden asukkaista monet eivät voi muulla tavalla kuin lähtemällä itse vaikuttaa elämäänsä ja tehdä siitä parempaa. Joissa talous tarkoittaa ehkä muutamaa käkkyräistä oliivipuuta ja satunnaisia matkailijoita muutaman kuukauden ajan. Vaikkei ole kenenkään, ei lähtijän eikä vastaanottajan etu että maailma pakkautuu Gallarateen, Solnaan, Upplands Väsby’yn tai Kurkimäkeen katsomaan lähiön pistetalojen välistä pilkottavaa harmaata taivasta ja syömään Pirkka-pakasteröstiperunoita. Ehkä minua jäytävä raivo on maahanmuuttokriittisyyttä maahanmuuttajan näkökulmasta?

Tuppulassa väki jakautuu karkeasti kahteen kategoriaan: niihin joilla ei ole resursseja luoda itselleen työpaikkaa, ja niihin joiden ei tarvitse, koska joku on jo tehnyt sen heidän puolestaan. Parempaan elämään pyrkivät tai päivä päivältä eteenpäin räpiköivät muodostavat harmaan massan, joka tekee töitä pimeänä, pääsee supermarketin kassaksi kuukaudeksi ennen vaaleja, perustaa starttirahalla yrityksen, ei pärjää hintakilpailussa pimeälle työvoimalle ja lopulta vetää itsensä kaulakiikkuun ulosottoviraston periessä erääntyneitä työeläkekassan maksuja. Muutama menestyjä on avannut minimarketin säästöillä jotka sai kerättyä työskennellessään kymmenen vuotta Volkswagenin liukuhihnalla, muut ovat pistäneet säästönsä perillisille rakennettuihin taloihin, jotka jäävät tyhjilleen perillisen muuttaessa työn perässä Brianzaan, Sevesoon, Piacenzaan, Paviaan, Düsseldorfiin…

Minä toivon että materalainen tuttuni pystyy jäämään paratiisiinsa, sillä ymmärrän hänen etuoikeutetun rakkautensa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Paratiisista karkoitetut”
Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] on aina olemassa nk. Suomi-optio, mikäli vene alkaa kallistua. Totta puhuen olisin mielummin täällä, mikäli edes jonkinlainen perustoimeentulo olisi taattu, mutta tämän sanominen on […]



Sano toki jotain!