Hoidossa

Lasten päivähoito on rakennettu aikuisten tarpeisiin, luin lehdestä. Ja totesin että toimittajat ovat keksineet ruudin. Todellisuudessa artikkeli pohjusti vastikään julkaistua Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen dosentin Marjatta Kallialan pamflettikirjaa Lapsuus hoidossa, josta voi lukea täältä ja täältä ja täältä.

Ilman muuta lasten päivähoito vastaa aikuisten tarpeita, sillä lapset täytyy saada pois jaloista siksi aikaa kun aikuiset tekevät tuottavaa työtä, mitä se sitten lieneekin. Päivähoidon jälkeen lapset pannaan peruskouluun pois jaloista, sitten lukioon tai ammattikouluun, ja mahdollisesti vielä yliopistoon päivähoidettavaksi. Syntyykö paha olo sitten säästöliekille säädetyistä tunteista ja pienten spartalaisten valmiudesta tyytyä vähään ja kestää paljon, vaiko lasten jo varhain heräävästä ymmärryksestä siitä että he ovat oikeastaan hyödyttömiä – ja tulevat olemaan pitkään hyödyttömiä – yhteisölle? Sekä wahlgrenilaisen että continuum concept -koulukunnan yhteiskuntakritiikki kohdistuu ns. kovan ytimen pakenemiseen kauas lapsista, ja kenestä tahansa joka lasten kanssa viettää päivänsä.

Minun mielestäni alle kolmevuotiaita hoivataan, yli kolmevuotiaita varhaiskasvatetaan. Hoivaamisesta suoriutuu äiti, isä, isovanhempi tai vakinaama pienessä ryhmässä. Alle kolmevuotias huomaa helposti, välittääkö hoivaaja hänestä aidosti. Alle metrin mittaisen makkaran kanssa lepertelyssä saati keskustelussa imetyshormoneista on suurta apua. Pari-kolmevuotias on interaktiivinen, ja useimpien suurisilmäisistä tamagotcheista pitävien esimurrosikäisten tyttöjen mielestä vastustamaton. Viisivuotiaan olisi parasta hankkia itselleen työpaikka, mutta valitettavasti yhteiskunta on tältä osin mennyt peruuttamattomasti piloille.

Päivähoidon puolesta ja sitä vastaan on esitetty lukuisia argumentteja:

  • Yhden vanhemman palkalla ei elä; paradoksaalisesti lasten täytyy painaa pitkää hoitopäivää jotta vanhemmat voisivat tarjota heille parasta.
  • Vain lapsia kotona hoitavan (äidin, sillä koti-isä on uuden ajan sankari) koulutus on mennyt hukkaan.
  • Osapäivätyötä tekevä äiti heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla.
  • Kotiäiti on pettänyt feministisen aatteen.
  • Pikkuväen kanssa päivänsä viettävän nuppi sekoaa.
  • Ne ovat pieniä vain kerran, ja niin lyhyen aikaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
15 Responses to “Hoidossa”
  1. Stazzy kirjoitti:

    Unohdit sen ”En koskaan voisi jättää lapsiani heitteille jonkun toisen hoitoon, sillä minä olen parempi äiti kuin töissäkäyvät.”
    Plus tietty kaikki kyseisen ajatuksen variaatiot.

    • arkitehti kirjoitti:

      Jos tuon ajatuksen esittää nainen, hän on ninamikkonen. Ja jos mies, hän ottaa rohkeasti kantaa.

  2. Sari kirjoitti:

    Stazzy: Alle vuoden, ehkä kahdenkin ikäistä hoitava äiti ON parempi äiti kuin se kokopäivätöissä käyvä, joka näkee lastaan n. kaksi tuntia (jos sitäkään) plus toki nukkuu samassa asunnossa. Piste. Kaikilla ei ole varaa olla parhaita mahdollisia äitejä, mutta vois sitä ainakin yrittää silloin kun on mahdollisuus; Suomessa useimmilla on, väittäisin. Vuosi on lapselle korvaamaton ikuisuus, aikuiselle vain vuosi.

    nimim. rutiköyhä opiskelija joka kävi töissä vain tarpeeseen, mutta aika hyvä äiti, silloin aikoinaan

    p.s.eikä kaduta ne rahat jotka jäi hankkimatta

    • Anneli - Aurora Borealis kirjoitti:

      Jälkiviisaus ei auta, mutta minua parikymentä vuotta nuoremmille aktiiviäideille vinkkinä vaan, että vaikka miten mielellään itse paapoo perillisiään kotona vuosikausia, tai ehkä siipan kylkiäisenä ulkomaankomennuksilla, ei siitä oma työeläke kasva.

      Tunnen vain yhden nuoren naisen, joka miehensä ehdotettua että hän jäisi kotiin hoitamaan heidän hitaasti kehittyvää lastaan, esitti vaatimuksen että siinä tapauksessa miehensä tulee hoitaa hänen työeläkemaksunsa kotihoidon ajalta. Ehdotus herätti hämmästystä lapsen isän sukulaisissa, kun nyt joku kuitenkin saisi ”olla vaan kotona” eikä tarvitsisi työssä käydä. Lopputulokseksi jäi lapsen kärrääminen erikois-päivätädille hoitoon kunnan kustannukselle perheen äidin tienatessa omaa työeläkettään.

      Itse olin 40 työeläkkeeseen oikeuttavasta vuodestani vain 20 vuotta ”oikeissa töissä” eli kartutin eläkettäni. Työtä tekemättömänä elin 8 vuotta hoitaen kotona poikiani, joilla oli 4 vuoden ikäero, ja osan tuosta ajasta asuen Bangladeshissä siipan seurana. 50 vuotiaana erosin ja muutin Länsi-Ruotsin saaristoon jossa ei työpaikkoja ole ollut tarjolla muualla kuin vanhustenhuollossa ja niihinkin tarpeeksi oman maan kansalaisia pyrkimässä.

      Työeläkkeeni on 900 e/kk ja se voi tuntua paljolta ellei ole rahaa tottunut käsittelemään. Ex-mieheni ei ole tarjoutunut jakamaan muruakaan isosta eläkkeestään minulle siitä hyvästä, että vapautin hänet 26 vuoden ajan työskentelemään huolehtimatta kotihommista ja lapsista työnsä kustannuksella..

      Joissain Euroopan maissa kuulemma erotessa mies joutuu maksamaan ”eläkettä” yhteisen kodin hoitamisesta vaimolleen, jos he eroavat. Näin olen ainakin ymmärtänyt.

      Tällä hetkellä minun eläketurvani muodostuukin enempi kehitysmaatyyliin (= hyvä jos yhteiset tulot riittävät, ei väliä kumman tilille ne tulevat), tai voisiko sanoa että ”uskovaisen omaisuus on yhteistä!. Onneksi nykyisessä perheessäni on lisäkseni henkilö joka on ollut töissä riittävän kauan saadakseen kohtuullista työeläkettäkin talon pystyssä pitämiseen ja kohtuulliseen elämisen tasoon.

      • arkitehti kirjoitti:

        Italiassa on olemassa kotihenkilöiden eläkekassa, johon voi maksaa itselleen työeläkemaksuja kuka tahansa urakseen omaa kotia hoitava 15-65 -vuotias henkilö.

        • Anneli - Aurora Borealis kirjoitti:

          Varmasti on pohjoismaissakin mahdollisuus maksaa itselleen työeläkemaksuja, jos jostain tulee tilille muutakin kuin perheen ruokarahat . Monethan valitsevat perheenäidin ”uran” ja kodin hoitamisen vaatimatta puolisoaan siitä maksamaan, kuten mainitsemani fiksu naapurin tyttö.

          Mutta palkatta ja huonolla suunnittelullakin voi pärjätä, jos on paljon onnea matkassa. Ellei ole niin paras pysyä maissa jossa on sosiaaliturvaa vähätuloisille avustusten muodossa – tai pysyä sen leivissä jonka lapsia on tullut hoidettua. Jos sellainen päätös on omissa käsissä kun joka kolmas tai nykyään joka toinen avioliitto päättyy eroon ennen puolison kuolemaa.

          Suomessa 900 euron eläke kuluu helposti pelkkään vuokraan pääkaupunkiseudulla ilman että asunto olisi erityisen hulppea. Mutta ilmeisesti avustusten saanti rikkaissakin maissa heikkenee, kun valtot saavat hoitaakseen yhä enemmän köyhiä mm. EU:n sisällä muuttamisen lisääntyessä nopeasti ja vastaavasti työpaikkojen siirtyessä halvempiin maihin. Ruotsi on tässäkin suhteessa oikein esimerkkimaa.

          Monien kotiäitien kyllä kannattaisi tarkastella tulevaisuuttaan monelta kantilta ja pohtia sellaistakin mahdollisuutta että elämä äkkiä muuttuu vaikkei itse niin haluaisi mutta puoliso haluaa. Eläkeiän lähestyessä eläkkeen suuruuteen voi olla monestakin syystä vaikea enää vaikuttaa.

          Isopalkkaiset hommat eivät keräänny sellaisille kypsille naisille, joilla ei ole takanaan mainittavaa uraa ja mittavaa työkokemusta. Hoitotyötä voi olla entistä enemmän tarjolla väestön ikääntyessä, mutta se vaatii vanhemmalta henkilöltä hyvää fyysistäkin kuntoa.

          Minua on aina viehättänyt ajatus japanilaisen perheenäidin kolmesta kukkarosta: yksi perheen menoihin, toinen itselle ja kolmas vanhuuden varalle.

  3. Memmu kirjoitti:

    Ihan asiallista Kallialalta vaatia laadukasta päivähoitoa ja kehoittaa vanhempia miettimään ajankäyttöään. Frida vaihtoi juuri tarhaa, ja tämä uusi on vielä kivempi kuin edellinen – on kirjoja, maalausta, temppurataa, musisointia jne. ja todella omistautuneen oloiset tädit. Jippii, äidillä taas hieman vähemmän syyllistynyt olo. :) Voi kun näistä hoitoasioista voisi joskus yrittää keskustella analyyttisesti tai kaivamatta poteroita…Vaaka-kupissa kun on niin monta asiaa: lapsen paras, perheen paras, äidin itsenäisyys, raha-asiat, eläke…

  4. Sari kirjoitti:

    Anneli: totta, naisen kannattaa kyllä pitää huolta omasta taloudestaan. (Itse olin kotiäiti vain lyhyen kauden lasten ollessa pieniä, mutta muuten kyllä olen onnistunut katkourallani pilaamaan eläkemahdollisuuteni)
    Memmu: juuri niin, asiat on monimutkaisia.
    Jos naisilla on vaihtoehtoja, miksi syyllistää ja syyllistyä? Valitsee vain sen mielestään parhaimman vaihtoehdon ja kantaa seuraukset. Ja jos ei ole vaihtoehtoja, vielä vähemmän kannattaa syyllisyytta kantaa.
    Yrittäjä-pomolleni, jolla on kaksi pientä lasta, olen monasti sanonut : turha syyllistyä, kun ei kuitenkaan voi tehdä ”oikein”: aina olet jonkun mielestä liikaa töissä ja lapset kärsii, ja joidenkin mielestä olet liikaa kotona ja yritys kärsii. Italiaksi sanotaan, että kun kerran olet hankkinut polkupyörän niin ala polkea.

    • Anneli - Aurora Borealis kirjoitti:

      Kitios Sarille viisaista sanoista! Yöllä jo olin kirjoittamassa tänne, että tärkeintä naisten on olla syyllistämättä itseään. Jokainen äiti tekee varmasti niin hyvä ratkaisun kun olosuhteissaan pystyy, ja ”sitten vaan alkaa polkea”. Vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa, turha siis kantaa syyllisyyksiä repussaan.

      Lapseni ovat jo hyvinkin aikuisia ja nyt voin vaan todeta, että hyvinkin erilaiset kasvatussysteemit tuottavat erinomaisia kansalaisia ja onnellisia ihmisiä, joten siitä vaan jokainen taaplaamaan tyylillään!

      Se ettei äiti kokonan uhraudu perheelleen vaan hoitaa myös omaa terveyttään ja mielenterveyttään, on monilla tavoin hyödyllisempää sekä perheelle että itselle kuin raataminen niin että ”veri tulee silmien alta”.

  5. arkitehti kirjoitti:

    Tässä ketään olla syyllistämässä, mutta onko lasten päivähoito rakennettu aikuisten tarpeisiin? On. Sen ääneen sanomisessa ei kovin ihmeellistä uutta totuutta olla keksitty. Ja itse kukin voi sitten miettiä kuinka paljon haluaa tai pakosta joutuu olemaan oravanpyörässä, eikä ”tässä oo pakko mitään, paitsi kuolla”, kuten meilläpäin tuppaavat sanomaan.

    • arkitehti kirjoitti:

      Ja vielä, miksei väite siitä että pienten lasten hoitopäivät ovat liian pitkiä ja ryhmät liian suuria ole isien syyllistämistä? Ja voiko ihmistä syyllistää etukäteen, vai onko sittenkin kyseessä neuvonta siitä mitä kannattaa huomioida ennen kun ”hankkii polkupyörän”?

      • Anneli - Aurora Borealis kirjoitti:

        Itsensä syyllistäminen ei ilmiselvästi kuulu nykyäänkään miesten elämään, vaan otetaan asiat sellaisina kuin ne aina ovat olleet. Historiallisesti mitaten naiset ovat aina synnyttäneet ja hoitaneet lapsensa, ja synnytyksen jälkeen naisen kroppa kehittää jotain hormonia joka vahvistaa äidin suojelu- ja hoivaamisvaistoa.

        Miesten hommana on ollut hankkia purtavaa perheelleen, looginen ratkaisu kun nainen ei lapsivuoteesta voinut hypätä metsästämään. Naisten kouluttautuminen ja itsenäistyminen varsinkin länsimaissa on häviävän lyhyen ajan tuotetta mutta tuottaa suurta tuskaa äideille, elleivät he tajua mikä on homman nimi. Että jos valitsee toisin kuin luonto niin se on oma valinta ja sitten seistään sen takana eikä vilkuilla oikealle ja vasemmalle miettien ovatko tarhapäivät liian pitkiä vai ainoastaan iltapäiväunet siellä.

        Väitteitä päivähoidon puolesta ja sitä vastaan esitetään yhä edelleen ja jos joku niistä syyllistyy niin silloin keskusteluterapeutti voisi auttaa löytämään omat vahvuusalueensa ja seuraamaan niitä. Eli hoitamaan itse lapsensa jos se tuntuu parhaalta, ja antamaan koulutettujen hoitajien se tehdä, jos tuntee sopivansa paremmin muuhun hommaan eikä hormonit haittaa lapsen jättämistä tarhaan.

        Ruotsissa Olof Palmen aikaan luotiin laajalti päiväkotijärjestelmä, koska sosiaalidemokraatit katsoivat maan tarvitsevan laajan sosiaalisen sektorin. Piti saada varakkaan yhteiskuntaluokan ”piiat” töihin tehtaisiin, joita nousi kuin sieniä sateella. Niin piiat kuin joukko köyhistä naapurimaista pääsivät tehtaisiin yksinkertaisiin hommiin. Tehtaassa työskentely oli määrä olla vähemmän naista nöyryyttäviä kuin jonkin siistin kodin hoitamisen, ja eihän sitten talon herrakaan voinut käyttää piikaa hyväkseen öisin… Olivatko sossut oikeassa vai oliko näin, olisi myös loputon keskustelun aihe…

        Ajat ovat nopeasti muuttuneet länsimaissa, kun yksinkertaisista tehdashommista ei täällä enää pystytä maksamaan sellaista palkkaa että sillä länsimaissa eläisi ihmisiksi, vaan tuotantoa siirretään kovaa vauhtia Aasiaan. Nyt on monella perhellä esim Trollhättanissa, jossa isä ja äiti olivat SAABilla töissä, ainoana mahdollisuuten yrittää löytää edes isälle töitä kaukaa kotoa ja äiti yleensä joutuu jäämään lapsia hoitamaan, halusipa tai ei. Toki lapsille yritetään taata päivähoitopaikka silti, etteivät ihan jäisi ilman virikkeitä ja päiväkotitädit ilman duunia eivätkä lapset masentuisi depressiivisen äidin hoivissa, joka kokee olevansa kelvoton kotiäiti.

        Läntisessä kulutusyhteiskunnassa pienituloisten lapsilla on vitsit vähissä niin kotona kuin tarhassa, sillä kavereilla voi olla iPhonet taskuss ja iPadit repussa ja pizzarahaa kukkarossa. Miten kotona kaali- ja silakkalaatikkoa ruuaksi sinnittelevä ansiotyötön äiti voi antaa mitään virikkeitä lapsilleen, miten lohduttaa lapsiparkoja tässä kulutusmyllyssä?

        Itse vein lapseni aikanaan Espoon kotiseutumuseolla katsomaan kuinka lampaita keritään. Se oli heidän lapsuutensa järkyttävin ja tylsin kokemus, josta vieläkin puhutaan. Onneksi vuonna 2012 voi sanoa lapsilleen NOKIAn tavoin: ”Alypuhelimeen pitää köyhilläkin olla oikeus – kaikkialla maailmassa! Siksi NOKIA valmisti ’Lumian’, joka merkitsee (monella kielellä) valoa.”

        Jotenkin tuntuu, että ollaan hukassa kun mietitään onko päivähoito rakennettu lasten vai vanhempien tarpeisiin. Ei ole. Se on rakennnettu yhteiskunnan tarpeisiin ja nyt on vitsit vähissä, kun yhteiskunnan on pakko muuttua koko maailman ja tarjolla olevan työn uudelleen jaon seurauksena.

        Tehdään me äidit kuten Ruotsin vauvaprinssan tuore äiti aikoo tehdä: ”Haluan antaa lapselleni mahdollisimman paljon turvallisuudentunnetta. Sitä hän tarvitsee enemmän kuin mitään muuta.” Lisäisin siihen ettei hyvästä itseluottamuksestakaan ole lapsille haittaa.

        • arkitehti kirjoitti:

          Eikä niitä lapsia ole pakko hoitaa kotona kahdeksantoistavuotiaaksi saakka. Pienillä lapsilla on pienten lasten jutut, ja sitten ne kohta jo lähtevät maailmalle. Tietysti jos tekee seitsemän lasta kolmen vuoden väleillä, saattaa eläkekertymään tulla lovi.

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] järjestää tuottavan elinkeinosektorin käytettäväksi vapautuvien vanhempien jälkikasvulle hoitopaikka, voi säästön syntymisestä väännetty excel-kakku näyttää plussaa, nollaa tai miinusta […]

  2. 2012 : Arkitehti kirjoitti:

    […] puhutti päivähoito, joka on kuulemma tehty vastamaan vanhempien tarpeisiin, ja loppuvuodesta heränneen keskustelun […]



Sano toki jotain!