Viljami ja paskaduuni

Enhän mä muuten ois työttömänä, jos se ei ois mun mielest kivaa, toteaa YLE2:n Silminnäkijä-dokumentissa pispalalainen elämäntapataiteilija Viljami Wager. Hän ei halua tehdä paskaduunia, jolla määritelmän mukaan tarkoitetaan huonosti palkattua, virikkeetöntä ja ilman uralla etenemismahdollisuuksia olevaa työsuhdetta. Edes karenssi ei pure Viljamiin, koska silloin rahat saa fattasta. Ensimmäisenä mieleeni tulisi huudahtaa että nyt vittu Viljami, mutta muistan itsekin olevani apurahataiteilija, ja kai Luoja tuonkin maalin roiskimisen työksi laskee.

Työelämän mielekkyyttä peräänkuuluttaa myös dokumentin toinen työtön, medianomi Antti Örn kysymällä onko se hyvinvointia, että käydään kahdeksasta neljään duunissa, tarvitaan yksi pilleri, että päästään aamulla ylös ja toinen, että päästään illalla nukkumaan. Oman alan töitä etsivän Antin työmotivaatiossa ei näytä olevan mitään vialla, mutta töitä ei ole, tai työ teetetään työllisyyskoulutuksesta ulos pullahtavilla harjoittelijoilla. Saloniemen sanoin: ‎Antin kaltaisten hukkatutkintojen tuottamisen pitäisi olla rikollista. Koulutuksella ei voi säädellä työmarkkinoita eikä koulutusvolyymin pitäisi olla riippuvainen työmarkkinoista, mutta kyllä vähän järkeä saisi käyttää juuri näissä medianomi AMK- tutkinnoissakin. Kiinnostaviin ja mielekkäisiin töihin on tunkua, ja työkokemustaan voi kartuttaa keikkatöillä ainoastaan sellainen työntekijä, jonka talous ei kaadu siihen että tuet menevät välillä katkolle. Örn näyttää päässeen dokumentin lopputeksteihin, ja olen onnellinen hänen puolestaan.

Jos tuilla eläminen on kannattavampaa kuin työnteko, pitäisi ongelma ratkaista politiikalla eikä sormenheristämisellä. Rekrymessuilla karkkia taskunsa täyteen sullovat nuoret vaikuttavat ylimielisiltä: kokiksi ei, eikä siivoojaksi. Ei ainakaan mäkkäriin. Ei puhelinmyyntiä. Viimeisestä olen samaa mieltä, ja totean mielummin lapioivani paskaa kuin myyväni sitä ihmisille. Pelastaako lupailtu ja uhkaitu työvoimapula nämä nuoret paskaduunilta, niin että he saavat napsia tarjonnasta parhaat päältä? Vai osaavatko he ollenkaan olla töissä niinkuin pitää? Yrittäjäsanomien mukaan nuorilla on väärinkäsityksiä siitä, miten töissä kuuluu olla. Ei osata kelloa tai ei tiedetä, miten vastataan puhelimeen. Ei myöskään ehkä ymmärretä, että töissä pitäisi olla ihan joka arkipäivä.

Mitähän siitäkin tulisi jos kaikki saisivat tonnin kuussa riippumatta siitä mitä tekevät tai eivät tee? Vähään tyytyväisille se riittäisi, ja ne jotka haluavat sen mersun, omakotitalon ja kaksi labbista, menisivät töihin. Riittäisivätkö rahat, vai päättäisivätkö kaikki jäädä kotiinsa luomaan, ja vähenisikö jaettava potti? Onko kuluttaminen kansalaisteko, ja pitääkö talouskasvun käyrän osoittaa jatkuvasti ylöspäin? Onko edes matemaattisesti mahdollista että rajallisten resurssien maailmassa kasvukäyrä osoittaa jatkuvasti ylöspäin?

Pitääkö työn olla mielekästä, tai edes kivaa? Tai onko se edes työtä, jos se on kivaa?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
6 Responses to “Viljami ja paskaduuni”
  1. airelle kirjoitti:

    ottaen huomioon mun nykyiset tulot tonni kuussa olisi luksusta… olen varmaan oppinut tulemaan toimeen vähällä.

    • arkitehti kirjoitti:

      Joo, en mä ihan tiedä kuinka kallista on taiteilijaelämä peruspäivärahoineen, vuokratukineen ja tarveharkintaisineen :)

  2. Sari kirjoitti:

    Tuntuu oudolta lukea suomalaisten nuorten valinnanvapaudesta, kun niin moni tuttu nuori on vailla niitä paskaduunejakin. Tasan ei käy hyvinvointiyhteiskunnat.

    • arkitehti kirjoitti:

      Ei Italiasta työtä puutu, vaan palkkaa. Jos ilmaiseksi haluaa tehdä, on harjoittelua ja koeaikaa joka lähtöön. Mutta… mietin ystävien kanssa hiljattain viettämääni iltaa, jossa kadehdimme porukan ainoaa palkollista, supermarketin kassaa; kaikilla muilla oli partita IVA.

  3. Virpi kirjoitti:

    Tämä koskettaa itseäkin, kun Suomen valtio on minutkin kouluttanut ja miltei heti opintojen jälkeen luikin ulkomaille koulutusta vastaavaan työhön. Suomessa ei tätä työtä ole tarjolla, mutta silti koulu syötää ulos 14 uutta ammattilaista vuosittain.

    Koskaan en ole ollut työttömänä (kun mieluummin kuuraan vaikka niitä vessoja) ja opintotukeakin olen saanut vain 4 kk ajan (kävin iltatöissä koko opiskelun ajan 6 kk lukuunottamatta ja tulorajojen takia sain opintotukea vain neljänä noista ei työssäolo kuukausista) Silti olen tullut Suomelle kalliiksi, koska veroni menevät nyt ihan muuhun kuin Suomen kukkaroon…

    • arkitehti kirjoitti:

      Kun nyt osaisivat edes työllistää ne maahan tulevat, ja laittaa työtä vailla olevat vaikka kielikurssille sen sijaan että työkkäristä tarjoavat ”tutustu suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan” -kotoustumiskursseja (näin 1999, nykymenosta ei tietoa).

Sano toki jotain!