Paskaduunia, edelleen

…jos nyt ne palkkatyöt mitä ois tarjolla niin on paskaduunia, niin sitten eihän semmoista oo kivaa tehdä, tai ainakaan mun mielestä, et kyllähän jonkun mielestä siivoominen voi olla kivaa, mut mun mielestä se ei oo kivaa, mä en siivoo edes kotonani.

Erotuksena Viljami Wagerista siivoaisin mieluummin jossain muualla kuin kotonani, koska yleensä muualla siivoamisesta maksetaan palkkaa, toisin kuin kotona. Siitä huolimatta olen päätynyt siivoamaan myös kotia, koska paskaan hukkuminen ei ole suorastaan se olotila jota tavoittelen. Palkkaa vastaan olen siivonnut monenasteista rakennustyömaasta leikkaussaliin, sekä vapaaehtoisena pessyt Lepakon vessoja, koska sitten pääsi ilmaiseksi keikalle. Rehellisesti myönnän toivovani etten joutuisi jatkossa siivoamaan leipäni edestä: en siksi, koska en siivoojan työtä arvostaisi, vaan koska haluaisin tehdä koulutustani vastaavaa työtä, jonka tällä hetkellä Tuppulassa tekee joku vähemmän koulutettu, tai parhaassa tapauksessa sitä ei tee kukaan.

Silminnäkijän ja A-studio Streamin paskaduunijaksot katsonut Lanttuakatemian kätyri kirjoitti minulle että häntä jäi kiukuttamaan siivouksen luokittelu paskatyöksi, vaikka itse asiassa se on ainoa työ, joka auttaa pääsemään siitä paskasta:

Usein sanotaan, että jos ei muuta osaa niin voi ammatikseen siivota. Sillä kokemuksella, jota olen saanut […] väitän, että kaikista ei koskaan tule siivoojia.

Jos ajatellaan laitossiivousta, niin koulutetut työnohjaajat yleensä hoitavat välineiden ja puhdistusaineiden valinnan, jotta perusolosuhteet ovat tavallaan olemassa ja turvallisia niin tekijöille kuin pinnoille. On laadittu myös suunnitelma siitä, mitä milläkin kierroksella on tarkoitus siivota, jotta taso säilyy sellaisena, mitä tilaajan kanssa on sovittu. Parhaimmillaan työnjohtaja käy aloittajan kanssa läpi muutaman kierroksen – jos katsoo sen tarpeelliseksi. Sen jälkeen siivoja onkin omillaan.

Sitten astuu esiin tekijän oma ORGANISOINTITAITO. Ei ole sama missä järjestyksessä työt kannattaa tehdä. Töitä voi myös lomittaa. Samalla kun yksi puhdistusaine on vaikuttamassa voi tehdä jotakin muuta. Organisointitaitoa tarvitaan – ja väitän, että sitä ei ole kaikilla. Hypätään hommasta toiseen suunnittelematta, sotketaan uudelleen jo kertaalleen puhdistettua aluetta ym. Juututaan johonkin. Toki se ”kädentaito” myös on erilainen. Jos kykyä organisoida hommiaan ei ole, ei yleensä selviä työstään niiden siihen mitoitettujen tuntien puitteissa … ja ketuttaa.

Toinen mitä tarvitaan on SILMÄ eli kyky nähdä mikä on siistiä. Jokainen siivousohje alkaa yleisohjeella ”Poistetaan häiritsevät tahrat”. Ja jos mikään ei häiritse, niin häiritsevä ”tahra” joutuu puhdistuksen kohteeksi vasta, kun kyseinen kohde ”by the book” on siivouksen kohteena. Vaikka jokainen nurkka olisi viimeisen päälle puhdas, mutta kalusteet ja tavarat ovat kuin pienen tornadon jäljiltä, tila ei valitettavasti näytä siivotulta. Tätä silmää näyttää joko olevan tai sitten ei… Kotioloissa se näkyy usein tapana jättää kaikki sinne missä tavaroita on viimeksi käytetty – perusteluna, ”ettei minulla ole aikaa laittaa niitä paikoilleen”. Samalla tyypillä on hitosti aikaa etsiä samoja tavaroita silloin kun niitä seuraavan kerran tarvitsee.

Pikasiivouksessa riittää usein (jos on silmää) se ”keskinkertainen keskilattian lakaisu” ja kalusteiden ja tavaroiden järjestely jotenkin tolkulla tavalla.

Siivouksen paskatyömaineeseen vaikuttaa ainakin kaksi seikkaa, eli se, ettei työtä arvosteta eikä juuri huomata, paitsi jos se jää tekemättä, ja että palkkaus on arvostuksen mukaista. Jos siivoaminen olisi hyväpalkkainen homma, alalle olisi tunkua. Ja koska työtä ei arvosteta, näyttää se yllättävän monen ihan älykkäänä pidetyn, ehkä kultalusikka perseessä syntyneen ihmisen mielestä CV:ssä vain hieman paremmalta kuin kahdeksan vuoden viljamit.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Sano toki jotain!