Vieläkin tissiä, perkele

Time-lehti järkyttää. Ooh, apua, herramujee, taaperoimetystä!

Imetysuutisissa (1/2001) julkaistussa Pia Ruohosen kirjoittamassa artikkelissa pohditaan ihmisen luonnollista vieroitusikää, jota antropologi Katherine A. Dettwyler on tutkinut  vertaamalla tiettyjen muuttujien avulla muiden kädellisten ja ihmisen (myös eri ihmisheimojen) vieroittumisen ajankohtia. Muuttujina on käytetty  raskauden kestoa, ensimmäisen pysyvän hampaan puhkeamista, syntymäpainon nelinkertaistumista. Ihmisen lähimmät sukulaiset, isokokoiset kädelliset (simpanssi, gorilla) imettävät jälkeläisiään yli kuusi kertaa pidempään kuin heidän raskausaikansa on. Tutkimistaan muuttujista Dettwyler johtaa ihmisen biologisen vieroittumisiän 2,5 vuoden ja 7 vuoden välille.

Kun tutkittiin 64 eri perinteisen yhteisön vieroittamisajankohtia, suurin osa heistä vieroitti lapsensa noin 3 vuoden ikäisinä (vaihteluväli oli 2-4,5 vuoden ikäisenä. Biologian sidoksista irtaantuneella ihmisellä vieroittaminen on ensisijaisesti kulttuurisidonnainen asia; lähes kaikki kansat käyttävät muiden eläinten maitoa, mikä eläinlajien keskuudessa on poikkeuksellista.

Time-lehden provosoivan kansikuvan sommitellut henkilö on valinnut kuvassa olevien henkilöiden puvustuksen huolella: hyvännäköinen äiti muistuttaa siitä että tissit kuuluvat seksiin, eivät lapsille, ja pojan maastohousut vihjaavat kaikkien yllättäen ja pyytämättä neuvojaan tarjoavien sukulaistätien pelkoon siitä että poikaa imetetään vielä armeijaiässä. Katsoin vertailun vuoksi omien lasteni kuvia kolmivuotiaana, ja kovin pieniähän ne vielä olivat. Maastohousuja en ole kenellekään huolinut, vaikka olenkin perusluonteeltani agressiivis-passiivinen ja muutenkin aika huono pasifisti.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
6 Responses to “Vieläkin tissiä, perkele”
  1. Stazzy kirjoitti:

    Aihe. (Hörähdin muuten kuvan tiedostonimelle.)

    Imettäminen on aihe, joka ahdistaa jo nyt, vaikka lapsia ei vielä ole konkreettisissa suunnitelmissa. Miten minä senkin järjestän? Entäsjosenosaa?
    Mitä pirskaletta minä teen imettämisen kanssa, kun äitiyslomaa on kolme kuukautta ja vanhempainvapaalle jääminen saattaa olla taloudellinen ja uraitsemurha? Minähän tässä taloudessa tuon leivän pöytään ja joskus voitakin päälle. Mieheke kyllä jäisi koti-isäksi, mutta kun sille imettäminen voi olla hankalaa.

    Tuleeko mun lapsista kelvottomia? (Tai stressipalloja, kun huolehdin jo nyt.)

    Vaikeaa on.

    • Stazzy kirjoitti:

      Tuo kuva on kyllä koostettu mahdollisimman provosoivasti. Pikkuisen on hankala uskoa, että tuolilla seisominen olisi mukava imetysasento yhtään kenellekään. Mutta tietty se olisi ollut vähemmän karmivaa, jos se lapsi olisikin sylissä, kuin pienet kerrassaan.

    • arkitehti kirjoitti:

      Ehkä susta ja lypsykoneesta tulee ystävät, sillä lypsetäänhän lampaitakin. Tai sitten ei. Ainoastaan äiti itse voi päättää missä vaiheessa tulee raja vastaan, mikä on liian hankalaa ja mikä vaivan arvoista :)

      Lasten ja työssäkäynnin yhdistäminen on aina ”vähän” haastavaa, mutta en silti pitäisi sitä syynä luopua työssäkäynnistä. Tai lapsista. Vertaistukea…

      • arkitehti kirjoitti:

        En muuten muista että kumpikaan lapsistani olisi imenyt jakkaralla seisten, vaikka voihan se olla että aika kultaa muistot 😀

  2. jl kirjoitti:

    Niin, kuvavalinnoilla voi vaikuttaa mielipiteisiin niin yllättävän paljon.

    Itse muistan kyllä taaperoisen (2 – 3-v) imetyksistä ainoastaan sylittelyt – sylihetki siinä muutenkin oli tärkeää.

  3. MP kirjoitti:

    Omat lapseni ovat kyllä imeneet vastaavanlaisessa asennossa. Kuopus pyytää välillä seisootimaitoa :)

Sano toki jotain!