Maan hiljaiset

Teppo Moision kolumnissa kysytään, kulkisiko Björn Wahlroos bussilla. Riippumatta rinnakkaisesta todellisuudesta jossa osa kommentoijista elää, on oma kokemukseni se, että julkisia käyttävät etupäässä naiset kauppakassien kanssa, teinit ja lapset, osa mamuista sekä mausteena muutama puli ja hörhö.

Jotkut haluavat pitää matkanteon on täysin omassa kontrollissaan, pysähtyä ja jatkaa matkaansa milloin itse haluavat ilman että ovat jonkun ulkopuolisen aikataulun vankina.

Mikäli maan hiljaiset siirtyvät käyttämään yksityisautoja, ja mikäli päätetään olla tukematta valtavilla summilla niillä pyöräteitä joita kukaan ei ikinä käytä, saavat kaikki siirtyä lastensa taksikuskeiksi. Parkkipaikkaa ei löydy itkemälläkään, ja liikenne on jatkuvasti tukossa sen takia että joku on vain käymässä ja siksi jättänyt ajopelinsä hätävilkut päällä keskelle ajokaistaa tai porttikongin eteen. Keskinopeus jää alle 10 km/h, vaikka automainoksen perhe ajaa farmariautolla preerialla mutkittelevaa tietä kohti laskevaa aurinkoa.

Julkisen ja kevyen liikenteen tukemista vastustavat vakikommentoijat ovat niitä, jotka joutuvat päivittäin ajamaan seitsemänkymmentä kilometriä moottorikelkalla lähimmälle R-kioskille. Todellisuudessa täysin ilmainen julkinen liikenne poistaisi KAUPUNKIliikenteestä ehkä ne, jotka nyt ovat hankkineet auton päästäkseen hevonkuuseen kesämökilleen, ja ovat mukana ajokaistaa tukkimassa siksi, koska eivät halua autolainan maksuerien ja vakuutusmaksujen lisäksi vielä maksaa kuukausilippua. Tulisiko se liian kalliiksi? Tallinnassa joukkoliikenne muuttuu ilmaiseksi. Olisiko maksuttomuus riittävä houkute, vai tarvittaisinko sittenkin entistä parempaa palvelua? Pitäisikö metrossa ja raitiovaunuissa olla portit, ettei sinne pääsisi kaiken maailman rahatonta sakkia?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
9 Responses to “Maan hiljaiset”
  1. Leena kirjoitti:

    Maksuttomuus ei tosiaankaan tehoa niihin, joilla auto on oman arvon ylläpidon väline. Oslossa oli ja on ehkä vieläkin tietyn eteenpäinpyrkivän bisnesporukan keskuudessa suosittua pyöräillä kilpaa Bärumista (vastaisi Helsingissä suunnilleen Tapiolaa) keskustaan töihin, ”Tour de Finance”, ja rekisteröidä aika websivulla. Siis pyöräilyllä on tietty status, kunnon kohentamisessa ja ylläpitämisessä. Usein tähtäimessä on myös osallistuminen suuriin tapahtumiin, kuten Birkebeinerrennet (hiihto) ja Birkebeinerrittet (pyöräily), joihin liittyy paljon statusta.

    • arkitehti kirjoitti:

      Pyöräily on hyvä vaihtoehto niille, jotka eivät halua olla riippuvaisia toisten sanelemista aikatauluista. Ja tuollaisille agressiivis-kilpailuhenkisille tyypeille :)

  2. Mape kirjoitti:

    Minusta julkinen liikenne on jo nyt edullista, enkä kannata täysin ilmaista joukkoliikennettä. Se, vaikuttaisiko se (maksuttomuus) keskusta-autoilijoihin on hyvin kyseenalaista. Joillekin kun auto on statussymboli…

    • arkitehti kirjoitti:

      Ehkä joukkoliikenteen ilmaisuus vaikuttaisi niihin, jotka ajavat koska auto on jo hankittu, ja joille muutama lisäkilometri ei tule siinä konkurssissa yhtä kalliiksi kuin bussilippu. Niitäkin on aika paljon.

      Hassua kuitenkin se, että autoilijat ajattelevat joukkoliikenteen tukemisen olevan jotenkin heiltä pois. Sehän tuo tilaa ajokaistoille!

  3. Mikko Särelä kirjoitti:

    Maksuttomuuden sijaan tosiaan pitäisi satsata palvelutasoon. Joukkoliikenne (samoin kuin polkupyörä) voi kaupungissa antaa saman vapauden, minkä auto antaa haja-asutusalueella. Laadukas joukkoliikenne voisi palvella paljon useampia kuin nykyään. http://mikkosarela.blogspot.fi/2012/08/liikkumistarpeista.html

    • arkitehti kirjoitti:

      Näin kehitysmaavinkkelistä mietityttää, millä lailla Helsingin joukkoliikennettä voisi parantaa. Skumppa- ja kaviaaritarjoilulla metrossa? Bussin ja taksin välimaastoon sijoittuvilla tilattavilla älylinjoilla?

      Odotan innokkaasti parannusehdotuksia veljeltäni, joka Bemarin, Audin ja Mersun jälkeen kokeilee nyt HSL:n kausilippua :)

    • arkitehti kirjoitti:

      Pistän mietintään nuo seitsemän kohtaa, tämänpäiväisen ”kiva kun selvisin tästäkin hengissä” -autoilukokemuksen jälkeen.

  4. Johanna kirjoitti:

    Paatin 18 vuotiaana olla hankkimatta ajokorttia koska asuin Helsingissa. Sita ei siella tarvitse. Ajattelin ajaa kortin jos muutan alueelle jossa sita tarvitsee. Julkisen lisaksi taitan paivittain matkaa pyoralla. Muutettuani Pariisiin sama meininki jatkuu, tosin pyorailijan asema on Helsinkia paljon kehnompi ja vaarallisempi. Mutta kun pyoralla paasee autoa ja metroa nopeammin perille ja se maksaa molempia monin kerroin vahemman… Viikko sitten sain tosin ekat sakot, kun pyorailin pain punaisia.

  5. Anna H kirjoitti:

    Helsingissà asuessani ei tarvittu korttia, ei minulla sità ollut. Ajoin sen sitten tààllà Sisiliassa. Tààllà on ihan mahdotonta elàà ilman. Jalankulkijalta vaaditaan mààràtietoisuutta ja uhkarohkeutta. Jopa 200 metrin matka meiltà kotoa lasten kerhoon on niin vaarallinen, ettà puristan lapsia kàdestà niin ettà lapset ruikuttaa ja itelle tulee kramppeja 😀

Sano toki jotain!