Siinäpä vasta kiltti tyttö

Pravdan kolumnistin –  sen provosoivan feministin jonka mielestä vittu haisee hyvältä – tuoreen kolumniotsikon mukaan hyvin kasvatettu tyttö ei tottele. Tyytyväisenä hyvään vanhemmuuteeni olen taputellut karvaisia käsiäni myhäillen hehhe, näköjään olen onnistunut kasvatuksessani.

Provosoivasta ja sellaiseksi varmaan myös tarkoitetusta kolumnista jokainen lukija on vetänyt keskusteluun sen mitä tottelemattomuus itse kullekin tarkoittaa. Blogeissa, kolumnin yleisökommenteissa ja Naamakirjassa sitruunanaamaiset vanhat pierut jauhavat ihan kaikesta isoegoisista minäminä-ihmisistä päihdeongelmaisiin mummonpotkijoihin. Pravdasta löytyy jopa lukijakommenttien helmi ”Luonnevikaisia naisia on Suomessa jo liikaakin. En näe paljoa tolkkua heidän määränsä kasvattamisessa vielä nykyistäkin löperömmällä kasvatuksella.” Toisten lapsista on tietysti helppo sanoa että ne eivät tottele koska ovat huonosti kasvatettuja, tai tottelevat koska ovat araksi nujerrettuja. Hyväminä. Jokainen vanhempi tarvitsee onnistumisen elämyksiä. Poterot on kaivettu.

Puuttumatta nyt mitenkään siihen onko Meriläisen kolumni hyvä vai huono, minusta tuntuu että jos sitä pitää vapaan kasvatuksen, huonotapaisuuden, rajattomuuden ja riehumisen ylistyksenä niin jutun pointti on mennyt kokonaan ohi. Meriläinen kapinoi tyttöjen oletusarvoista kiltteyttä, siivoutta ja nättiyttä vastaan, ja on todennäköisesti lukenut saksalaisen feministin ja juristin Marianne Grabruckerin kirjan Siinäpä vasta kiltti tyttö (”Typisch Mädchen …”, alkuperäisteos vuodelta 1985, suomennettu vuonna 1995). Kirjailija kuvaa teoksessa tyttärensä kasvua tämän ensimmäisten vuosien ajan. Valitettavasti teos puuttuu käsikirjastostani, joten joudun tyytymään nettisitaatteihin. Löysin niitä peräti yhden:

21.elokuuta 1983 (2 vuotta)
Kun olemme ulkona Klaus huomaa, että Annelilla ei ole lainkaan alushousuja […] Minusta se on samantekevää, olenhan itsekin helteellä joskus ilman pikkuhousuja. Klaus sen sijaan on tyrmistynyt ja haluaa palata takaisin hakemaan Annelille housut […] Vaikuttaa siltä, että tytön alapäässä on jotain varsin outoa, joka on parasta pitää piilossa. Tyttöjen ekshibitionismi saa aikuiset paniikin valtaan. Pissaavien poikien ekshibitionismi korotetaan saavutukseksi, jota pidetään täysin normaalina…”

Minulle on jäänyt Grabuckerin kirjasta mieleen erityisesti se, miten tytär jota pyritään kasvattamaan sukupuolineutraalisti oivaltaa naisen paikan katsomalla televisiota. Setä puhuu. Täti nakuna. Tai se, miten poikia kannustetaan puolustamaan itseään, lyömään hiekkalapiolla päähän ja takomaan nyrkkiä pöytään, kun taas tyttölapsen suoraan esittämä vaatimus tyrmätään täysin ja sen sijaan isänsä pikkusormensa ympärille kietova manipuloiminen palkitaan. Kirja kertoo Saksasta melkein kolmekymmentä vuotta sitten, mutta en ole mitenkään varma siitä onko mikään muuttunut. Luulisi, sillä Ronja Ryövärintyttären ja Pikku Myyn kirjallisten hahmojen syntymästä on kulunut vuosikymmeniä. Toisaalta asun täällä machokulttuurin ulkoilmamuseossa, missä Grabuckerin femakkoraamattu tuntuu edelleen ajankohtaiselta ja tuoreelta. Yhdistyneiden Kansakuntien Yleiskokouksen raportti Report of the Special Rapporteur on violence against women, its causes and consequences (Rashida Manjoo 2012) kertoo Italian mediaan tiukkaan juurtuneista sukupuolistereotypioista seuraavaa: vuonna 2006 53% televisiossa esitetyistä naisista ei puhunut lainkaan, 46% puhui seksistä, muodista ja kauneudesta ja vain 2% yhteiskunnallisista tai ammatillisista aiheista (social commitment and professionalism). Jee. Huikeaa edistystä ei ole havaitsemani mukaan tapahtunut.

Tietenkin on sanomatta selvää, että tyttöjen koulumenestys johtuu myötäsyntyisestä ja sukupuolelle ominaisesta kiltteydestä, ei lahjakkuudesta, mutta se on aivan kokonaan toinen hihapari, kuten Alessandro Manzoni asian ilmaisisi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
3 Responses to “Siinäpä vasta kiltti tyttö”
  1. Tiina kirjoitti:

    Hyvä veto nostaa Grabucker esiin tässä yhteydessä. Siinäpä vasta rautainen kirja, jonka koen Sveitsissä ja kyllä ihan Suomessakin samoin yhä ajankohtaiseksi teokseksi tyttöjä kasvattaessani.

    • arkitehti kirjoitti:

      Olin jo Huuto-netissä katselemassa käytetyn niteen hintaa, mutta rekisteröityminen, ylimääräisen vaivan aiheuttaminen myyjälle joka joutuu ottamaan selvää ulkomaanpostin hinnoista sekä kirjan mahdollinen katoaminen matkalla tuntuivat ainakin nyt aivan ylitsepääsemättömiltä.

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] Siinäpä vasta kiltti tyttö […]



Sano toki jotain!