Pidetään ikävää

WantedKun riittävän kaukaa asiaa tarkastelee, suomalaisista voisi saada yksitotisen vaikutelman. Suomalaisen huumorin päällä on tukeva silaus virallista korkeakulttuurisuomea, jolle on ominaista (kai) Saksasta tuontitavarana tuotu suoraselkäinen ikävänpitäminen. Suihkussa Lidl’in shampoolla päätä pestessäni muotoilemani kansatieteellinen hajatelma sai vahvistusta Laura Kolben kirjoittamasta: ”Saksassa lasten kanssa lomaillessa ymmärsin, mistä kulttuuriimme ovat tulleet aikuisten lapsiin ja nuoriin suuntaamat ankarat katseet, suoranainen töykeys, vihamielisyys ja välinpitämättömyys. Suomi on aina ollut tiukasti Saksan napanuorassa, erityisesti mitä tulee kulttuuriin ankariin, ilottomiin ja kurinalaisiin piirteisiin.”

Mutta onhan Suomessa huumoria, varmaan useampaakin sorttia. Huumori on rahvaanomaista, usein kansankielistä. Itseäni huvittaa ainakin Mielensäpahoittajan marmatus. Viime Suomen-reissullani sisäisen hämäläisensä löytänyt isäni luki minulle katkelmia Sinikka Nopolan kirjasta Ei tehrä tästä ny numeroo. Lupaan laittaa kirjan kesälukemisiini, ja ottaa muutenkin selvää suomalaisen huumorin taksonomiasta.

Ruotsalaisilla näyttäisi olevan aina hauskaa, mutta kyllä siitä touhusta joku hirtehisyys puuttuu. Ehkä sekin on piilossa maakunnissa.

***

Edit: Huomasin juuri että huumorintutkija, perinnetutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila on arvioinut suomalaisen huumorin tilaa Ajantasalla-ohjelman haastattelussa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
4 Responses to “Pidetään ikävää”
  1. muori kirjoitti:

    No onhan olemassa leegio Suomen kansan sananlaskuja, parhaimmillaan Tantun kuvittamina…
    Vanhalla muorilla oli sananlasku jokaiseen tilanteeseen, osa ihan paikallisia…

  2. sirokko kirjoitti:

    Kävin juuri tekemässä epävirallista tutkimusta.. huumoria ei saa esittää varsinkaan juhlissa, ne on kaikki niin virallisia ihan perhejuhlia myöten, ei paljon hautajaisista eroa (siis jos ei ole alkoholi kuvassa mukana). Sen sijaan pienissä piireissä huumorinkukka kyllä lentää, se on enemmän sanallista leikkiä ja joskus hyvinkin sisäänlämpiävää. Ja edellytys: pitää tuntea ihmiset hyvin.
    Putousta katsoessani todella putosin murheen kuiluun, ei apua! Suullinen huumori ei taida olla suomalaisten vahvin puoli, mutta kirjoitettuna löytyy hyviä.
    Noposen pakinoita olen lukenut suurella naurulla, kannattaa hankkia luettavaksi.

    • arkitehti kirjoitti:

      Äidin puolen suvussa on aika posketonta porukkaa ja sellaista suunsoittamiseen perustuvaa huumoria. Miten sitä nyt sitten voikaan määritellä…

Sano toki jotain!