Vidioottien paluu

VidiootitKyllästyimme jouluna televisiottomaan elämään, ja hankimme digiboxin. Koska digitaalisella puolella näkyy tolkuttoman paljon enemmän kanavia kuin analogisesti, olen aivan uusien kasvatuksellisten haasteiden edessä.

Lapset innostuivat telkkarista, mikä heille suotakoon, eihän täällä pitkään aikaan olla nähty muuta kuin videoita, Kaistaa ja Youtubea. Ja olihan joululomakin.

Koulun alkaessa lomien jälkeen minulle selvisi, että Italiattaren on pakko nähdä erinäisiä esipube-sarjafilmejä koska kaikki seuraavat niitä. En henno kieltää potentiaalista koulukiusattua. Joudun aikaistamaan lounasta. Sulttaani riitelee tyttärensä kanssa; hän haluaisi katsoa ruokapöydässä uutisia, jottei joutuisi keskustelemaan perheensä kanssa. Koska ruokapöydästä voi korkeintaan kuunnella telkkaria, karkaavat vidiootit takaisin hohtavan laatikkonsa ääreen heti  kun ovat hätäisesti kauhoneet lautasensa tyhjäksi.

Yllätyn siitä ettei ohjelma lopu ikinä. Kuka tarvitsee aamuyöhön jatkuvia piirrettyjä? NYT nukkumaan. – Vielä tämä jakso. Pliiiiiiiis.

Hämmästyn useimpien piirrettyjen äänimaailmaa: miksi niissä kohkataan ja meuhkataan jatkuvasti? Fairly Odd Parents on kamala, ja sitä tulee useammalta kanavalta 24/7. Kanavapujottelun kuuntelu on raivostuttavaa, kun joka kanavalla huudetaan ja meuhkataan, joissain vielä kovemmalla volyymilla kuin toisissa.

Tyhmäboksin hypnotisoima Huhtipoika on syönyt porrastasanteen reunan, silmälasiensa sangat ja lisäksi imeskelee kaikkia sormiaan, vaikka oli jo aikaa sitten luopunut peukalon syömisestä muiden kiireitten vuoksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Vidioottien paluu”
  1. Calendula kirjoitti:

    Tervetuloa digikanavoiden aikaan… Televisionkatselusta saa kyllä käydä jatkuvaa taistelua. Olen samaa mieltä että Fantagenitori on kamala mutta jostain syystä tuntuu olevan yksi pojan suosikeista, ehkä täytyy tutustua paremmin sarjan ideaan.

Sano toki jotain!