Juntit ja korkeakulttuuri

Ilkka Malmberg kirjoittaa lauantaiesseessään Eliitti ja moukat (HS 19.1.2013) siitä, että on liian juntti ymmärtämään nykymusiikkia. Ymmärrän Malmbergia hyvin.

Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa, väittää Tapiolassa kasvanut ystäväni. Minä olen tietoinen siitä että opintojeni kolme ensimmäistä vuotta valuivat hukkaan opetellessani sitä hyvää makua, joka arkkitehtien kakaroille on itsestäänselvyys. Jonkunlaista esikoulua vähemmän kultivoituneille suunnittelijantaimille kaivattaisiin. Omat vanhempani ovat ensimmäisen polven akateemisia, eikä heidänkään luokkaretkensä ole riittänyt pidemmälle kuin Lundia-hyllyyn, neekerijatsiin ja gentrifikaatiokaupunginosassa kunnostettuun puutaloon. Kersat raahattiin jopa musiikkiopistoon, mutta jälkikasvun oma kulttuuritahto ei sitten riittänyt projektin pidemmälle viemiseen.

Pipopäisten kulttuuriministerien aikana on ihan OK olla juntti; sata vuotta sitten työväki yritti itse sivistää itseään, harrasti teatteria ja kirjallisuutta vaikka oli käynyt vain kiertokoulun. Ehkä korkeakulttuuri pakeni sivistyvää työväkeä? Ja eriytyvätkö yhteiskuntaluokat jälleen, kun yhtenäiskulttuuri rapautuu ja omaa maailmankuvaa tukevaa viihdettä on tarjolla riittämiin, eikä kenenkään tarvitse mennä pitkästymään johonkin ranskalaisen uuden aallon rainaan, La Pas­sion de Si­mo­ne -o­ra­to­rio­sta puhumattakaan?

Joku voi syntyä juntiksi, jäädä junttiutensa vangiksi ja ostarille pyörimään. Ei sellainen osaa sujuvasti oleskella kalustetuissa huoneissa tai kabineteissa yhteiskunnan piikkiin. Siihen tarvitaan, no, sosiaalista pääomaa?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
3 Responses to “Juntit ja korkeakulttuuri”
  1. muori kirjoitti:

    Muori kyllä juuttui tangoihin…

    • arkitehti kirjoitti:

      Olisihan tuohon voinut lisätä että muori on vielä faijaakin juntimpi :)

  2. Ripsa kirjoitti:

    Taisin katsastaa Tapiolan, Otaniemen ja kaiken sen Atskissa opisekelevan serkkuni kanssa joskus ehkä 1961 tai jotain.

    Minusta paikat näyttivät ylimaallisen hienoilta kirkonkylissä siihen korkeaan 15 ikävuoteen mennessä asuneena. Isä tosin oli kyllä historian ja latinan opettaja ja äitikin kulttuurikriitikko ja senttari, joten korkeakulttuuri tuli kotoa.

    Mutta en ikinä ollut kuvitellut että ihmiset voivat ASUA korkeakulttuurissa niin kuin Tapiolassa. Uudistin tuttavuuteni sen puutarhakaupungin kanssa muutama vuosi sitten ja näin että liikenne ja typerät kaupunginisät olivat tuhonneet hienon estetiikan.

    Vetäydyin siis tyytyväisenä takaisin maalle. Onhan täälläkin laatikkopankkeja ja elintasosiipiä sodanjälkeisissä sokeripala-taloissa. Kaunista ei taida saada nykyaikana enää mistään. Estetiikka maksaa liikaa oli sitten kyse mistä tahansa paikasta!

Sano toki jotain!