Paskamutsiudesta

Lähiömutsi ja Project Mama ovat pohtineet sitä, miksi äidit syyllistyvät, miten syyllisyydestä pääsee eroon, ja ehkä vielä sitä miksi toiset syyllistävät äitejä näiden tekemistä valinnoista, kuten kansantalouden suistamisesta tuhoon kotona chillailemalla tai kommunikaatiotaidottomien ihmistaimien jättämistä päivähoitolageriin. Project Maman mallia mukaillen heitän viisi ehdotusta siitä, miten syyllisyyttä voi suhteuttaa.

  1. Lapsella on faijakin. Ja jos ei ole, voi vanhemmuus olla vaikeampaa, mutta toisaalta myös helpompaa. Itsensä kanssa on (ehkä, toivottavasti) helpompaa olla johdonmukainen, eikä tarvitse sitten ainakaan miettiä miksi kaikki nakit lankeavat juuri minun osakseni. Delegoi jos voit. Vaadi työmarkkinoilta vanhemmuuden tasapuolisempaa jakamista. Siitä päätetään politiikassa.
  2. Olet muutakin kuin äiti. Vaikkei aina siltä tunnu.
  3. Vanhemman huono omatunto on uskomattoman hyvä markkinarako, samoin kuin biologisesti sisäänrakennettu toivo siitä että jälkikasvu saisi parasta elämässä: kävisi hyvät koulut, saisi riittävät lähtökohdat elämään, ei tulisi kiusatuksi käytettyjen vaatteiden tai kehitysmaakännykkänsä takia. Koska lapsen itku on sydäntäraastavaa, tunkee markkinakojun lelukauppias lelun suoraan taaperon käteen ja toivoo ettei sydämetön vanhempi riistä sitä, vaan kaivaa kiltisti kuvetta. Muumilaaksossa tällainen kaupankäynti on tosin varmaan laissa kiellettyä. Kannattaa etsiä käsiinsä dokkari esikoulupaniikista Manhattanilla, ja miettiä kuinka kovat odotukset itsellään on siitä mihin lapsella tulisi olla mahdollisuus. Historiallisessa ja globaalissa perspektiivissä täysikäiseksi hengissä selviäminen on jo aika hyvä saavutus.
  4. Länsimaissa lapsista on tullut lifestyle-projekteja, joten oikean kantovälineen, tuttipullon, tuttipullottomuuden, sikiöaikana kuunnellun musiikin ja rattaiden vuosimallin merkitys korostuu. Oletko valmis menemään mukaan, vai riittääkö että lapsistasi kasvaa ihmisiä? Suomalaiset ovat anonilleinä hirvittävän ilkeitä toisilleen niin äiti- kuin autopalstoillakin, ja siteeraan tässä nyt @SKRHardwick ia jonka mukaan ”Suomalaiset” tarkoittaa yleensä jotain ryhmää, johon puhuja itse ei itseään lue. ”Suomessa ei osata keskustella (paitsi minä ja kaverini)”. Minä en todellakaan laske itseäni tähän jengiin joka julistaa neuvoa kysyvälle että vittu kun olet kädetön kun et osaa vaihtaa jäähdytinnestettä, ja tarvitsiko niitä lapsia hankkia jos oli jo etukäteen oli tiedossa että tukiverkko puuttuu. Menkää itteenne, anonillit.
  5. On ihan oikein että omatuntoa välillä pistelee. Kukaan ei ole sanonut että vanhemmuuden tulisi olla helppoa, vaikka se parhaimmillaan onkin hyvin palkitsevaa. Ja vaikka luomusynnytys ja täysimetys olisi mennyt putkeen, on uusia epäonnistumisen mahdollisuuksia tarjolla loputtomiin. Lapsenne käsittelevät ne sitten terapiassa, tai pistävät kiertoon seuraaville sukupolville.

 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Paskamutsiudesta”
Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] Paskamutsiudesta […]



Sano toki jotain!