Yksityisyydensuoja

Katleena Kortesuo vaatii blogissa Ei oo totta lapsiblogeja lukkojen taakse. Totta puhuen syyte kohdistui blogeihin, joissa lapset esiintyvät oikeilla nimillään ja tunnistettavilla kuvillaan, mutta koska vaihtoehtoina tarjotaan salattua blogia tunnusten takana, tai salattua blogia johon lapsi voi itse kirjoittaa, ymmärrän että kaikenlainen lasten kuvien ja edesauttamusten levittäminen yleisölle on yksityisyyden rikkomista.

Koska omien lasten yksityisyyttä ei voi loukata, muiden lapsista nyt puhumattakaan, on kaikkien alaikäisten kuvat sumennettava. Ehkä vielä jossain nälkämaassa saa käydä räpsimässä taidevalokuvia suurisilmäisistä katulapsista, koska heillä ei ole yksityisyydensuojaa samalla lailla kuin länsimaisilla herrantertuilla. Lapsista saa kirjoittaa vain yleisellä tasolla, ja mielellään niin ettei kirjoittajilla itsellään ole omia lapsia, sillä kenestä vanhempi nyt kirjoittaisi ellei omistaan?

Minua eivät muiden lapsikuvat ole haitanneet, mutta lienen arvostelukyvytön sillä italialaisilla on muutenkin leväperäinen suhtautuminen lastensa kuvien jakamiseen sosiaalisessa mediassa. Tai ehkä suomalaiset ovat vainoharhaisia? Ymmärrän ettei synkkä gootti ilahdu äidin laittaessa saunanraikkaita nallepyjamakuvia jakeluun, mutta että koulukiusaajat käyttäisivät kymmenen vuoden takaista vaippaihottumadokumentaatiota? Isompi lapsi voi kostoksi tagata noloja kuvia julkaisevan äidin kaikkiin perhepotretteihin joissa kaksoisleuka näkyy, ellei tämä muuten ymmärrä lopettaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
19 Responses to “Yksityisyydensuoja”
  1. suomessa pitää vaan tarttua toisten asioihin paheksuen ja omaa arvoaan pönkittäen. Toikin keskustelu on ihan hullu ja turhahan sinne oli edes kommentoida mitään. en nyt muista oliks tolla muikkelilla ittellään lapsia, mutta niiden yksityisyyden suojan nimissä olisin hänenä julkaisematta noin noloja juttuja 2000-luvulla. ongelmiahan lapsibloggaamisessa toki on, mutta ratkaisumallit ton tyypin lapsuudesta ei oikein ota eteen näin 2000-luvulla. en jaksa ees mennä lukemaan tota juttua enää, kun se on niin idari. mieluiten vaikenen kuin nostan metakan, mesokoot omalla tontillaan kun on ”asiantuntija”.

    • arkitehti kirjoitti:

      Siellä kommenttipuolella oli tosiaan jälleen sitä brändiksi tullutta suomalaista nettikeskustelua :)

      • Sari kirjoitti:

        Nyt pitää olla eri mieltä. Luin jutun keskustelua, eikä siinä ole muuta kuin asiallisia kommentteja puolesta ja vastaan.

        Olen myös eri mieltä Elsa siitä, että juttu olisi kirjoitettu ensisijaisesti siksi, että voisi paheksua muita. Se oli minusta ihan tervejärkinen muistutus vanhemmille siitä, että lapset eivät ole heidän omaisuuttaan.

        • arkitehti kirjoitti:

          Mielestäni mielipiteen esittäminen oli oikein, mutta MLL:la ja Keltikangas-Järvisellä lyöminen sitten kun joku uskalsi olla eri mieltä jätti ikävän jälkimaun. Katsokaa, auktoriteetit tukevat minua!

          Miettimisen arvoinen asia, mutta jokainen tekee silti omat ratkaisunsa itse. Kirjoittaa vaikka bestsellerin lapsenkasvatuksestaan, kuten Amy Chua tai Anna Wahlgren.

          • Katleena kirjoitti:

            Arkitehti, auktoriteetteihin vetoaminen ei ole ”lyömistä”, vaan se on perustelua.

            On aivan tavallista vedota tutkimuksiin ja asiantuntijoiden mielipiteisiin, sillä muutenhan oma kanta olisi vain yksittäisen ihmisen mielipide.

          • arkitehti kirjoitti:

            Minulle siitä jäi paha maku suuhun, ja näköjään muillekin. Ehkä äitibloggaajat ovat itsekin miettineet rajanvetoaan.

    • Katleena kirjoitti:

      Elsa, koetahan jo koota itsesi. Kutsut minua ”muikkeliksi”, tekstiäni ”idariksi” ja laitat ammattini lainausmerkkeihin. Kaikki tämä kertoo, että tekstini herätti sinussa huonon omantunnon. Yritä mieluummin pysyä asialinjalla, niin viestisi on uskottavampi.

      Vastustan yhä tunnistettavaa lapsibloggausta. Vetoan ilman muuta auktoriteetteihin, sillä muutenhan mielipiteeni olisi vain yksittäisen ihmisen kanta. Tunnistettavaa lapsibloggausta vastustavat myös lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula (lausunto 16.11.2012 sähköpostiini) sekä Suvi Tuominen, joka on projektipäällikkö Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksessa: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Viisas+aikuinen+suojaa+lastaan+internetiss%C3%A4/a1360166107736

      Montako asiantuntijan mielipidettä vielä tarvitset?

      Tähän mennessä kaikki kasvatuksen auktoriteetit ovat olleet samaa mieltä kanssani. Jos sinulla on esittää vastineeksi muitakin todisteita kuin oma kiukkuinen mielipiteesi, kuulen niitä mielelläni.

      Ja vielä vastauksena kysymykseesi: minulla on kaksi lasta. He saavat vähän vanhempina päättää, mitä heistä saa julkaista.

      • arkitehti kirjoitti:

        Minä kysyisin nyt vastakysymyksen, eli voiko mielestäsi lapsistaan kirjoittaa pseudonyymillä, vai onko mielestäsi ainoa yksityisyyttä kunnioittava vaihtoehto salasanasuojattu blogi?

        • Katleena kirjoitti:

          Hyvä kysymys!

          Vastustan vain *tunnistettavaa* lapsibloggausta. Mikä tahansa keino, jolla suojellaan lapsen yksityisyyttä, sopii minulle mainiosti.

          On siis täysin OK, jos pitää blogia salanimellä, käyttää lapsista muutettuja nimiä ja kuvaa muksut niin, ettei heitä tunnista.

          • arkitehti kirjoitti:

            Kymmenvuotiaan kanssa olen keskustellut hänen kuvistaan (lähinnä fb:ssa), ja olen saanut luvan julkaista kuvia kunhan ne eivät ole noloja eikä niissä olla nakuna :) Yritän keskustella aiheesta muutenkin paljon, koska se on joka tapauksessa kohta ajankohtainen. Äidillinen ohjeeni on: älä valokopioi takalistoasi!

            Kuusivuotias saa vielä olla mielivaltani alainen, tässä niin kuin monessa muussakin asiassa.

  2. Sari kirjoitti:

    Olen kyllä samaa mieltä Kortesuon kanssa: mikä antaa vanhemmille oikeuden julkaista lapsestaan kaikkea mahdollista? Olen kysynyt omilta lapsiltani luvan julkaista heistä lapsena otettuja tai mitä tahansa kuvia. Vanhemmat voisivat miettiä hetken, miltä heistä tuntuisi, jos vaikkapa puoliso julkaisisi heistä kuvia aamusta iltaan selittäen kaikki ruumiintoiminnot ja äkäpussikohtaukset. Outoa touhua se olisi, ja kuitenkin lapsista voi kertoa ihan kaiken.

    Mutta minä olenkin aika suvaitsematon: Inhoan kissablogejakin, saati sitten lapsiblogisteja. (Sanoo ihminen jonka blogi muistuttaa aika usein kissablogia)

  3. Stazzy kirjoitti:

    En minäkään ihan täysin ymmärrä, miksi lasten elämä, kuvat ja kuviot pitäisi jakaa koko kansalle. En laita (toistaiseksi hypoteettisista) lapsistani kuvia myöskään lähikaupan ilmoitustaululle, en tiedä, miksi laittaisin blogiin. Facebookiin ehkä, kavereille, tietyissä rajoissa. Henk.koht. arvostan sitä, että ihmiseltä kysytään haluaako hän olla julkisessa kuvassa. Oli ihminen sitten lapsi tai aikuinen, ja niin kauan kuin hän on niin pieni, ettei osaa asiasta juuri sanoa, niin mieluummin ei laiteta.

    • arkitehti kirjoitti:

      Koko valokuvauksen historia perustuu otoksiin ihmisistä joiden lupaa ei olla kysytty, edelleen uutiskuvissa, sotatoimialueella…. tällä hetkellä kuvat vain leviävät hetkessä koko maailmaan, ja sitten joku etnografisena kohteena kuvattu kreikkalainen ukko löytää naamansa Arlan jogurttipurkin kyljestä. Mikä ei tietenkään ole aivan ongelmatonta. Nykyään länsimaista subjektia ei saisi ilman lupaa kuvata, mutta jokaisella on kamera taskussa.

      Löysin omassa blogissa julkaisemani kuvan pojastani toisesta blogista jossa vaadittiin autotonta keskustaa. Aihetta onkin vaikea kuvittaa, ellei etsi arkistomateriaalia napolilaisista katupojista.

      Meidän lähikaupan ilmoitustaululla on taidekuvia kauppiaan omasta tyttärestä, yhdessä käkkyräisten oliivipuiden, maisemaotosten ja hylättyjen maatalousrakennusten rappioromantiikan kanssa.

      • Katleena kirjoitti:

        Arkitehti, nyt sekoitat kuvaamisen julkisella paikalla ja kuvaamisen yksityistiloissa. Julkisella paikalla saa kuvata ilman lupia, mutta yksityistiloissa siihen vaaditaan lupa.

        On meidänkin muksuistamme ollut kuvia lehdessä, kun toimittaja on käynyt kuvaamassa julkisissa tiloissa.

        Sen sijaan kotiarjen paljastaminen on minun mielestäni vastenmielistä. Enhän kuvaisi äitiänikään ja raportoisi hänestä, että onpas hänellä hassut jutut ja kas kun se teki lässähtäneen kakun.

  4. Sari kirjoitti:

    Uusi teknologia helposti houkuttelee tekemään asioita vain koska ne on mahdollista ja koska ”kaikki” niin tekevät.
    Kuinka moni menisi esittelemään ravintolassa toisille ruoka-annostaan tyyliin ”katso mitä mä syön”. Kuitenkin ihmiset lähettävät kuvia ruuistaan naamakirjaan, eikä siinä ole mitään omituista. Joskus on vaan hyvä pysähtyä miettimään mitä on tekemässä; ruokaporno on harmitonta, jonkun muun oman elämän alueen framille vetäminen ei aina.
    Itsestäni ei saa tekemälläkään sensuroijaa, mutta järkeä, järkeä hommiin.

    • arkitehti kirjoitti:

      Jaan ruoka-annoksen kuvia fb:ssa, koska haluan aika laskelmoidusti mainostaa kavereiden ravintolaa :)

      Mutta yksityiset asiat voivat havainnollistaa julkisia, yksilöä suurempia kysymyksiä. Eivätkä kaikki voi työstäänkään kirjoittaa (asiakkaan yksityisyydensuoja, työpaikan omat rajoitukset). Ei kai maailmassa voi keskustella pelkistä sukan kantapäistä?

      • Sari kirjoitti:

        Itse olen ”julkistanut” omia terveyteen liityviä juttuja, siis varsin henk. koht. mutta raja menee juuri siinä, että en tekisi niin lasteni kohdalla. Mieheltäkin kysyin, saanko laittaa blogiin sydänjutuista.
        Valitettavasti ne kiinnostavimmat jutut on just niitä yksityisiä.
        Fb onkin aika kinkkinen juttu nuorten kohdalla. Heille se on olennainen osa sosiaalista elämää. Siinä saa olla vanhempi tarkkana. En haluaisi olla sun kengissä, kun on kohta teinejä kotona…
        meidän teinit ehti kasvaa isoiksi ensin pahinta fb-buumia. Jotenkin ajattelen, että onneksi.

  5. Jenni kirjoitti:

    Tästä tulee mieleen äiti, joka kertoo lastensa kuulumisia jokaiselle vastaantulevalle ajattelematta, että lapsi on itsenäinen olento joka ei ehkä halua kertoa asioistaan koko maailmalle. Netin tultua kuvaan nämä viestit jäävät elämään paljon pidemmäksi aikaa kuin ennen.

  6. Jenni kirjoitti:

    Tarkoitan siis yleisellä tasolla, ottamatta kantaa kehenkään tiettyyn henkilöön.

Sano toki jotain!