Synkkinä aikoina, lauletaanko silloinkin?

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen huolestui subjektiivista päivähoito-oikeutta väärin käyttävistä Pahoista Allasbilettäjistä, ja totesi että jos hyvinvointivaltiota ei vahdi, se menee mielellään liian pitkälle. Pitää olla mahdollista ottaa myös askel taaksepäin. Kolumniin tulleiden vastineiden mukaan ympärivuotisesti ilman lomia päiväkodissa aikaansa viettävien lasten prosenttiosuudet oltiin vedetty hatusta. Mutta hyvinvointivaltiota on laihdutettava, sillä rahaa sen ylläpitämiseen ei ole. Yrityksen voi rekisteröidä veroparatiisiin puhelinsoitolla.

Jos stressaavassa päivähoito-lagerissa ei hyvin mene, ei lasten kotihoitokaan ole mikään laadun tae. Silfverbergin hyvin kirjoitettu artikkeli hutkii niitä kotihoidon tuen mekanismeja, jotka paradoksaalisesti kannustavat kotiin juuri niitä vanhempia, joiden lapset tarvitsisivat kaikista eniten ammattimaista varhaiskasvatusta. Kotihoidon tuen kohtuukäyttäjät eivät ole ongelma. Näillä vanhemmilla on kannustusloukun ylittävä palkka, mielekäs toimenkuva ja mahdollisesti jopa työpaikka johon palata. Mainitsiko joku sanan paskaduuni? Osa kunnista on kirjoittanut kotihoidon tuen kuntalisään erilaisia yhteiskunnasta eristäytymiseen kannustavia ehtoja: ei saa käydä töissä, ei saa opiskella, ei saa tuoda vanhempia lapsia päivähoitoon. Ensisijaista on se, ettei lasten hoito rasita kuntasektoria.

Suomessa onkin Jari Sarasvuon mukaan meneillään kasvatuskriisi, ellei peräti tyhjiö. Vuonna 1987 syntyneistä nuorista aikuisista joka viidennellä oli mielenterveysongelmia, psyykenlääkkeitä syö 13%, toimeentulotukea oli jossain vaiheessa saanut 23 % ja merkintä rikosrekisterissä on joka neljännellä. Luvut ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemasta tutkimuksesta Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimusaineiston valossaTarina ei kerro johtuuko pahoinvointi koti- vai päivähoidosta, mutta ainakaan koko kylän kasvatusvastuuseen ei näytä olevan paluuta.

Kun kirjoitetaan vanhemmista, sana yleensä luetaan ”äiti”. Facebookin kakkospomo Sheryl Sandberg rohkaisee naisia työntämään itsensä eturiviin, mutta Anne-Marie Slaughterin The Atlantic -lehdessä julkaistussa artikkelissa kerrotaan laajasti niistä mekanismeista, joiden takia naiset eivät vieläkään voi saavuttaa kaikkea. Kukaan ei vieläkään kysy isältä, miten hän tasapainoilee perheen ja uran välillä, sillä oletusarvoisesti joku muu hoitaa hommat.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
4 Responses to “Synkkinä aikoina, lauletaanko silloinkin?”
  1. Täti kirjoitti:

    Niin. Onhan tuossa…Kohut nousevat tasaisin väliajoin jostain pienestä detaljista, mutta kun asioita kokoaa yhteen, niin aika synkkähän tuo kokonaiskuva on.

  2. Katja kirjoitti:

    Hah, juuri ennen blogien kimppuun siirtymistä luovutin huomisen kolumnini. Hiukan säikähdin tämän postauksen alkua, kun kuulosti ihan samalta. 😉 Onneksi oli sentään eri pointit.

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] vanhemmat – väärinkäyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta. Viimeksi asiasta huolestui maaliskuussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen, nyt Kokoomuksen eduskuntaryhmän […]



Sano toki jotain!