Suoritusvanhemmuus

Eräs ulkosuomalainen kirjailija kirjoitti fb-seinällään suomalaisten äitien sisarkateudesta ja keskinäisestä arvostelusta näin: ”Mistä helvetistä äitiyskilpailu kumpuaa? Varsinkin, kun näyttää olevan kultturisidonnainen juttu. Kun katsellaan ajassa taaksepäin umpiuupineita suomalaisia muoreja, jotka ovat paarustaneet kolmemetrisessä hangessa halko kädessä susia tappamaan kun juoppo ja sodassa häiriintynyt mies röhnöttää taju kankaalla ryijyn päällä. Niin heiltäkö se on peräisin? Kyllähän tuollaisesta maailmanpyörittämisestä saattaa tulla vähän omavarainen asenne. Että ”kyllä kunnon nainen leipoo kilon pullataikinan joka aamu ja kuuraa matot ja pesee ikkunat ja tekee kolmen ruokalajin päivällisen ja liekuttaa kahdeksan lasta ärtymättä ja neuloo pitsireunuksen verhoihin ja kutoo lapsille tumput ja tärkkää miehen kauluspaidat ja mankeloi lakanat joka päivä.” – Ehkä sovellettuna tämän päivän suomalaismuorin maailmaan tuosta litaniasta tuleekin ”Kyllä kunnon nainen hankkii korkeakoulutuksen ja synnyttää kolme lasta ja muuttaa maaseudulle niiden kanssa ja käy silti täyspäiväisesti töissä kaupungissa ja etenee urallaan ja hoitaa ne lapset samalla ja hankkii niille Emmaljungat ja Polarn O. Pyretit ja uuden valkoisen sohvakaluston ja tyydyttää lempeän mutta miehekkään uraohjusmiehensä seksuaaliset tarpeet internetistä opitulla tavalla ja karppaa ja hankkii mallivartalon yhdistämällä zumbaa ja joogaa ja kokkaa perheelleen silti ravintopyramidin mukaisia kotiaterioita ja siemailee kerran viikossa lasillisen sydämelle terveellistä punaviiniä läikyttämättä sitä valkoiselle sohvalle.”

Iso peukku, etenkin sille valkoiselle sohvalle. Tämän jälkeen hihkaisen riemusta joka kerta kun löydän Polarn och Pyretin kommenteista, sillä en tiennyt merkistä mitään. Mutta rakastava vanhempi ostaa lapselleen laatua vaikka se onkin vähän kalliimpaa, ja vain juntit hankkivat henkkamaukasta epäeettisesti tuotettuja horomekkoja.

Kaitaliina iloitsee siitä että on saanut viettää äitiyden alkutaipaleen muualla kuin Suomessa. Normeja ja sääntöjä on varmaan kaikkialla, mutta Suomessa niitä leimaa tietty fanaattinen ehdottomuus, joka johtuu tietysti siitä että Suomi on niin pieni maa että sinne mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan. Tai korkeintaan kaksi. Sitäpaitsi ulkomailla asuessa ei ehkä ole niin sisällä niiden äitiyskilpailussa johon voi kuulua tiettyjä vaatemerkkejä, harrastuksia tai vaikka virheettömän kiiltävät kaasulieden polttimot.

Välillä ehdottomat neuvolan tai MLL:n opit kumoutuvat tai ainakin ne haastetaan, kuten on nyt käynyt äidin sylki -keskustelussa. Tuleehan siitä vihaiseksi jos on välttänyt lastensa suukottelua ja mahdollisesti riidellyt verisesti anoppinsa kanssa puhtaaksi nuollusta jogurttilusikasta niin ettei suhde ole enää koskaan palannut ennalleen, ja sitten syyllistyy siitä että on ehkä aiheuttanut lapsensa allergian sylkikontaktia välttämällä. Kaukaa viisaasti voisi tietysti sanoa että hammaslääkärit tarkastelevat asioita vain hammaslääketieteen näkökulmasta, allergioita ja immuniteettia tutkivat toisesta vinkkelistä, eikä omiin vaistoihinsakaan voi luottaa jos se terve maalaisjärki ja esiäitien ääni huutaa Herra Koivuniemeä paikalle.

Mahdollisesti suomalaisäitien poteroituminen johtuu yhteisön puutteesta maassa jossa isoäiti ei kuulu perheeseen, ja vanhakantaisen yhteisöllisyyden korvaamisesta lifestyle- ja tribe-yhteenkuulumisella joka syntyy lähinnä kuluttamisen, kuluttamattomuuden tai tiedostavan kuluttamisen kautta. Mitään muuta selitystä en keksi myöhäispuberteettiseen jengiytymiseen, jossa periaatteessa aikuiset ihmiset kuuluvat ”hörhöihin” tai ”taviksiin”, ”kotiäiteihin” ja ”uraäiteihin” ja huutelevat sitten puskasta lapsensa lonkat rintarepulla pilaaville kanssaäideille.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Share
Comments
One Response to “Suoritusvanhemmuus”
  1. Memmu kirjoitti:

    Loooool 😀

    Aamen ja piste päälle.

Sano toki jotain!