Blogi

Arjesta Italiassa

Teknotaaperot

  Tabletit ovat saavuttaneet keskiluokkaisen perheen, ja ilmiön yleistyessä jopa tarjoilija ihmettelee mediassa sitä kuinka teknologiavimpaimia käytetään lasten hiljentämiseen. Sitä ennen on tietysti voitu ihmetellä sitä miksi niitä alaikäisiä apinoita yleensä tuodaan ihmisten ilmoille, tai sitä miten ennen osattiin istua selkä ja jakaus suorassa, keskeyttämättä aikuisia. Harjoita siinä sitten auktoriteettia, kun ei tukistaakaan saa. Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina, jolloin koulun ja Pikku Kakkosen väliin jäänyt aika vietettiin seisomalla pihalla tumput suorassa ja syömällä

Kulttuuripessimismi

Tommi Uschanov kirjoitti viime sunnuntain Pravdassa Italiassa vaikuttavaa yhdysvaltalaista taloustieteilijää Jeffrey V. Butleria siteeraten tasa-arvon kulttuurisista esteistä.  Jotta voisi nousta hy­väo­sai­sek­si, täy­tyi­si saa­da hy­vä it­se­tun­to, jol­lai­sen saa hel­poi­ten ole­mal­la hy­vä­osai­nen jo val­miik­si. Mik­si läh­teä edes yrit­tä­mään, jos ko­kee jo etu­kä­teen luul­ta­vas­ti epäon­nis­tu­van­sa?

Huutosynttärit, JEE!

Lasten syntymäpäivien järjestäminen on jokavuotinen risti, ihan hauskaa niin kauan kun lasten kaverit olivat omien kaverien lapsia, tai niitä lapsia joita pyörii nurkissa muutenkin, kamalaa siitä lähtien kun sosiaalinen joukkopaine on edellyttänyt koko luokan kutsumista. Ne tänne meille mahdu. Asunto on pieni, epäsiisti ja -edustava, enkä halua kolmeakymmentä kuusi-seitsemänkesäistä huutamaan olohuoneeseemme sillä aikaa kun heidän äitinsä etsivät merkkejä huonosta taloudenpidosta tarkistamalla vessanpöntön, vesihanat ja kaasulieden polttimot. Koska varsinkin Huhtipoika on pieni konformisti, päätimme järjestää kokonaisena pakettina

Ilmastosyntiset

Pravdassa kirjoitettiin noin viikko sitten ilmastonmuutoksen suurista syyllisistä, ja ainakin osittain annettiin synninpäästö yksilölle joka ei teepussin narun päässä olevan paperilapun paperinkeräykseen lajittelulla, syyllistymisellä, syyllistämisellä ja muulla nillityksellä saa ihmeitä aikaan. Isojen poikien ilmastopelissä -pikadokumentti taas kertoo siitä, miksi yksilön valinnoilla on viime kädessä vaikutusta: markkinat ja politiikka liikkuvat siihen suuntaan mihin massat haluavat niiden liikkuvan, täysin ideologiastaan riippumatta. Osa tästä liikehdinnästä on toki silkkaa viherpesua. Artikkeli ei ole täysin vailla valopilkkuja. Sillä aikaa kun

Naapurin nörtti

Pitkänäperjantaina reitittimemme kuoli, tai valot siinä kyllä paloivat mutta minkäänlaista langatonta verkkoa (lukuisat) laitteet eivät löytäneet. Kohtaloonsa alistuneena Sulttaani suuntasi kodinelektroniikkakauppaan ostamaan uutta. Kuollut reititin oli peräisin entiseltä työhuoneelta, ja vanhan kotona olleen laitteen olin hyväntahtoisessa typeryydessäni antanut jollekin kiittämättömälle paskiaiselle. Vastaisuudessa pidän laitteet itselläni kaapissa homehtumassa niin kauan että niiden käyttämät protokollat vanhenevat koko universumin kanssa yhteensopimattomaksi, sillä koskaan ei voi tietää. Uusi reititin saatiin asennetuksi, ja verkko kutakuinkin toimivaksi sekä työhuoneessa että asuinkerroksissa.

Synkkinä aikoina, lauletaanko silloinkin?

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen huolestui subjektiivista päivähoito-oikeutta väärin käyttävistä Pahoista Allasbilettäjistä, ja totesi että jos hyvinvointivaltiota ei vahdi, se menee mielellään liian pitkälle. Pitää olla mahdollista ottaa myös askel taaksepäin. Kolumniin tulleiden vastineiden mukaan ympärivuotisesti ilman lomia päiväkodissa aikaansa viettävien lasten prosenttiosuudet oltiin vedetty hatusta. Mutta hyvinvointivaltiota on laihdutettava, sillä rahaa sen ylläpitämiseen ei ole. Yrityksen voi rekisteröidä veroparatiisiin puhelinsoitolla. Jos stressaavassa päivähoito-lagerissa ei hyvin mene, ei lasten kotihoitokaan ole mikään laadun tae. Silfverbergin hyvin

Vain parasta lapselleni

Olen lykkäämässä Italiatarta keskikouluun musiikkiluokalle, taka-ajatuksena päästä eroon joistakin nykyisistä luokkakavereista mutta myös vakaa usko siihen että musikaaliselle lapselle voisi jonkunasteisesta nuotinluku- ja soittotaidosta olla iloa jossakin vaiheessa elämäänsä. Oppilaiden tulisi soittaa jotakin instrumenttia: vaihtoehtoina tarjotaan kitaraa, pianoa, poikkihuilua ja viulua. Koska lapsi itse haluaisi soittaa pianoa, pardon, kosketinsoitinta, olen kysellyt neuvoa laajalta nettituttujen joukolta ja saanut useammalta neuvon ostaa pystypiano, sillä mikään kosketinsoitin ei korvaa aitoa. Miksi et hankkisi lapselle parasta? Niinpä. Omaan lapsuuteeni

Habemus iPad

Kun koko maailman median seuraama savupiippu tuprautti valkoisen savun 13.3.2013 kello 19.06, alkoivat Pietarinkirkon kellot soida, ja aika pian sen jälkeen myös muut kirkonkellot, Tuppulassakin. Se oli merkki siitä että telkkarin voi laittaa päälle, vaikkei siihen mennessä olisikaan seurannut suoraa lähetystä savupiipusta ja sen päällä istuvasta lokista. Rooma ryntäsi Pietarinkirkon aukiolle, ja kiireisimmät jättivät autonsa keskelle katua, kun eivät lähemmäksikään enää päässeet. Väkeä oli kuin Beppe Grillon vaalitilaisuudessa. Eräs tuntemani haruspeksi oli veikannut lattaripaavia, mikä kyynisesti

Matera & CO.

Paras tapa viettää naistenpäivää on karata työmatkalle, pois perhepalveluksesta. Kävin kerrankin Materassa niin etten koko aikana laskeutunut siihen monttuun, jossa UNESCOn kohde on, kunhan ihailin pittoreskia maisemaa B&B:n terassilta ja viinibaarin takahuoneen ikkunasta. Herrasväki eleli kaupungissa niin vuosisatojen ajan. Sain viettää henkilökohtaisia tähtihetkiä simultaanitulkkina. Naistenpäivän uutisissa kerrottiin että Etelä-Italian nuorten joukossa on enemmän akateemisen tutkinnon suorittaneita naisia kuin miehiä. Yksi neljästä löytää jopa töitä. Kotiin Tuppulaan palatessani luen että puolitoista vuotta sitten järjestämämme workshopin tulokset

Top