Kategoria: äidiksi Italiassa

Kolme hakaneulaa

Kouluun tarvitaan tuntemattomasta kevätjuhlan näytelmään liittyvästä syystä kolme hakaneulaa lasta kohden, ja koska mitään ei voida tehdä niin että hankittaisiin laatikollinen hakaneuloja ja pyydettäisiin rahat äideiltä, käy jokainen äiti ajallaan koulua vastapäätä olevassa lyhyttavarakaupassa. Ei kuitenkaan aamulla lapsia kouluun viedessä, koska kauppa ei vielä ole auki, eikä iltapäivällä koulun päättyessä, koska epäonnekseen kaupan ja lyhyttavarakauppiaan ammatin perinyt miesparka on silloin jo lähtenyt lounastauolle.

iNo

Lapsen paras ystävätär pääsi ensimmäiselle ehtoolliselle, ja koska lapsi itse ei ole käynyt pyhäkoulua, hän jäi sakramentista – ja lahjoista – paitsi. Rehellisesti sanottuna meillä ei ole edes niin laajaa sukua, että se riittäisi norminmukaiseen kultaristien ja pleikkareiden vyöryyn. Hyvittääkseni ahdasmielisen ateismini ostin lapselle non-comunione -lahjaksi iPod Shufflen. On kohtuutonta vaatia vanhempia tuputtamaan lapsilleen jotakin muuta uskoa kuin omaansa.

6vee

Kuusivuotiaan kaverisynttäreistä selvinneenä olen miettinyt että mielummin synnyttäisin, ja palautumisaika olisi lyhyempi. Tai ainakin oli.

1st world problems

Lapset ovat parantuneet kokonaiseksi viikoksi porrastetusta Yrjöstä, ja varma merkki voinnin kohenemisesta on valkovininä (white whine), joka on yksi länsimaailman ongelmien synonyymi. Koska olemme uuden työhuoneen myötä leikanneet perheen budjetista toisen puhelinsopimuksen laskuineen, on nettiyhteydessä priorisoitu työhuonetta. Sen seurauksena kotona on wifiä vain sen verran kuin mitä paksujen kiviseinien läpi riittää extenderiin, mikä vähään tyytyväiselle bloggarille on yleensä ihan riittävästi. Paikoitellen kapean kaistan ja hitaasti latautuvan youtuben lisäksi lapsilla on harminaan vanha paska läppäri, eikä

Girl Power

On taas karnevaaliaika, ja vaikka tytär kuinka oli esittänyt toiveensa naamiaisasustaan jo ferragostona, niin vain täytyi jälleen kerran ommella ja liimailla nahkatilkkuja neopreeniliimalla yötä myöten. Tein puvun jo aiemmin kuuluisaksi tulleista äidinnahkahousuista, jotka oli polvipussiensa vuoksi hyllytetty, sekä anoppilan välikerrasta löytyneestä koristeelliseksi painetusta nahkatilkusta (joka ei yhtä lailla yön pimeinä tunteina otetussa kuvassa juuri näy), jonka koristelu sai luvan korvata taotut rautarintsikat. Jouduin hieman toppuuttelemaan myös siinä kohdassa kun tytär esitti toivovansa miekkaa Ronja Ryövärintyttären

Koulu

Katselin Kaistalta tallentamani suomalaista koululaitosta ylistävän dokumentin The Finland Phenomenon, ja heti perään rapakon takaisesta elämästä kertovan Esikoulupaniikkia Manhattanilla. Sen jälkeen pyörittelin päätäni ihmeissäni. Minulla on sellainen kutina että suomalainen koulu takaa korkean yleistason laajalla pohjalla, vaikka sen puutteista onkin juputettu niin pitkään kun minä muistan, ja kun olen asustellut myös ns. paremmassa kaupunginosassa olen tottunut kuulemaan että vauraan väen erityislahjakkaat pallerot – siihen aikaan ei vielä ollut luomupalleroita – menestyisivät elämässä niinku vielä paremmin jos tasokursseilla

Miksei aina voi olla perjantai

Minä sitten vihaan kuusipäiväistä kouluviikkoa. Vihaan. Penskat menevät kouluun joka aamu puoli yhdeksäksi, Italiatar pääsee joka päivä puoli kahdelta, Huhtipoika puoli neljältä paitsi lauantaisin jolloin koulu loppuu jo yhdeltä. Viikkoon jää yksi ilta jolloin voi olla hereillä vähän myöhempään ja vanhemmatkin voivat tavata ystäviä. Kaiken kukkuraksi viikonlopuksi tulee läjäpäin läksyjä, ja normilapset menevät vielä lauantai-iltapäivänä pyhäkouluun.

Lastenhuoneesta

Oi mutsi mutsi kirjoitti lastenhuoneiden sisustuksesta japanilaiskustantamon suomalaisia lastenhuoneita esittelevän sisustuskirjan inspiroimana. Kirjaan valitut huoneet olivat tottakai ns. skandinaavista tyyliä edustavia, ja lähes jokaisessa lavastuksessa sisustuksessa oli jotakin värikästä, jotakin luovaa, vanhaa ja klassikkoa. Muumit, Peppi ja Marimekko olivat hyvin esillä. Olen pitänyt lastenhuonetta kulttuurisena konventiona. Konventio tosin puolustaa paikkansa valvotun lapsuuden kulttuurissa, jossa sisätiloissa viljellyt mukulat muussa tapauksessa kylvävät lelunsa koko asuntoon, ja uhkaavat koko asunnon edustavuutta. Viisivuotiaana Italiatar sai oman nurkkauksensa parven välitilaan, jossa

Joulukalenteri 4: Teatteri

Tuppulan kaupunginteatterissa esitetään lastenteatteria joulukuusta toukokuuhun sunnuntaisin, ei joka viikolla. Tänä vuonna olemme varanneet koko kaudeksi perheelle paikat nk. kuninkaallisessa aitiossa, teatterisalin sisäänkäynnin yläpuolella keskiakselissa lavaa vastapäätä. Permantopaikkojen lisäksi insinööri Quintino Tarantinon 1800-luvun lopulla suunnittelemassa Tupputeatterissa on aitioita kolmessa kerroksessa, ja lisäksi hattuhylly josta näkyy vain kaiteen yli kurkottaessa orkesterimontussa istuvien päälaet, muuten ainoastaan teatterin kattofreskossa pilvien keskellä leijuvan ilmattaren hyvät bosat. Kyllä kelpaa. Vaikka mahdollisesti koko teatteri mahtuisi San Carlon teatterin kuninkaalliseen aitioon.

Top