Kategoria: kuvia Tuppulasta

12 kuvaa: marraskuu

11.11.2009 Martinpäivänä, klo 12.20: Tietyö on näiltä näkymin valmistunut, lopputarkastusta vaille, ja ehkä siksikään katua ei ole avattu autoliikenteelle. Me emme ole ensimmäisenä hoputtamassa. Kuvauspaikallani on betoniporsaaseen törkättyjen liikennemerkkien viidakko, mutta löydän silti askelkiveni. Putkimiehet ovat vetämässä rumaa sinkkiputkea kaasumittarista boileriin: Italiassa kaasuputket viedään turvallisuussyistä pintavetoina, vaikka seinän sisään railoon upotettu putki olisi kyllä monin verroin sievempi. Putkimies tietää kertoa että Sveitsin rajan tuolla puolen alkaa toinen meininki. Sinne on matkaa reilut toistatuhatta kilometriä. Mutta

Kaasua

Olemme odottaneet vanhankaupungin metaaniputken valmistumista kuin kuuta nousevaa, ja nyt kun meillä on viimeinkin putki ja mittarinluukku, niin soitamme putkimiehelle. Putkimiehen sihteeri ottaa yhteyttä kaasulaitokselle H-hetken päivämäärän sopimiseksi. Kaasulaitokselta ilmoitetaan ettei meille vielä ole asennettu nousuputkesta mittarinluukkuun vievää putkenpätkää. Sihteeri soittaa minulle. Minä juhlallisesti vannon että onpas joo. Sihteeri soittaa uudestaan kaasulaitokselle, josta ilmoitetaan… Tänä aamuna marssimme kaasulaitokselle todistusaineiston kanssa. Todisteiden perusteella meille luvataan jo ehkä ensi viikoksi kaasulaitoksen teknikon tarkastuskäynti, jotta he voivat todentaa

lakaisinlakaisinkone

Kuvassa tuppulalainen lakaisinlakaisinkone. Eilissäiltana olin ”tyttöjen kanssa yhdellä”, mikä on harvinaista herkkua. Suussa negronin jälkimaku. Aamulla löydän työmiehet poraamassa reikiä katukiveykseen: laittavat uusia liikennemerkkejä spontaanin aivopierun mukaisen liikennesuunnitelman mukaan. Asiaa ei olla vielä käsitelty kunnanvaltuustossa, ja vielä toissapäivänä varapormestari oli kieltänyt minkäänlaisten uusien järjestelyjen tekemisen ennen aiheen käsittelyä. Nyt ne varmaan itkevät siellä valtuustossa että pakkohan se katu on liikenteelle avata, kun on jo laitettu liikennemerkitkin. Viikon lintu on…

ZTL*

Tuppulan sydämessä, piazzan ja katedraalin välissä, on kolmenkymmenen metrin mittainen kävelykatu. Vuonna 1991 muutamien rakennusten perustusten sortuminen via Duomolla jakoi vanhankaupungin kahtia lähes kymmeneksi vuodeksi. Luhistuminen oli tapahtunut vähin äänin yöllä; vessaan matkalla ollut lapsi oli herättänyt äitinsä kysyäkseen miksi olohuoneessa oli rappunen. Koko katu evakuoitiin samana yönä ja seuraavan vuosikymmenen ajan etsittiin maksumiehiä, myös rakennustelineille jotka seisoivat koko sen ajan tien tukkeena. Syylliseksi saatiin puhelinlaitos ja sen huolimattomasti hoitamat kaivuutyöt, avokaivantoon satanut vesi sekä

12 kuvaa: lokakuu

Kuva on otettu 11.10.2009 klo 13.30.  Valaistus on ehkä pahin mahdollinen: etelästä puhaltaa scirocco-tuuli, taivas on maidonvalkoinen ja pilvisyydestä huolimatta runsas hajavalo vie kaikki varjot ja kontrastit. Duunareita kaivanneille: kuukauden kuvauspäivä sattuu sunnuntaiksi, mutta eivätkö ole saaneet aikaiseksi? Jos säät sallivat, niin katu on kuukaudessa melkein valmis, ja pahimmassa tapauksessa avattu liikenteelle. Punainen Ape kadunmutkassa on parkissa lähes tismalleen samassa paikassa kuin kuukausi sitten. Muistin virkistämiseksi syyskuun kuva:

12 kuvaa: syyskuu

Keksin innottamana päätin osallistua tähän, ja valitsin kadun, jossa tapahtuu jotain. Toivottavasti. Kuva on räpsäisty 2.1 megapikselin Canon Ixus -kameralla jonka ostin yhdeksän vuotta sitten, digikuvauksen alkuaikoina. Sillä välillä vuodesta 1972 uskollisesti palvellut Pentax Spotmatic II on irtisanoutunut, ensin valotusmittari, sitten suljinajat alkoivat heittää ja ihan tosi, jaksaisinko enää pulata filmien kanssa pimeässä huoneessa? Olen hengittänyt sen lajin huuruja ihan tarpeeksi, parhaassa tapauksessa saa astman, ja jos tarpeeksi monena suomalaisena talvipäivänä painuu pimiöön ennen auringonnousua

Tuppukylän piazza ennen MM-finaalia, kansallislaulun soidessa

Top