Kategoria: marimekko

Joulukalenteri 1: Joulukalenteri

Jo perinteeksi muodostuneen joulukalenterin ykkösluukussa en voi olla viittaamatta norjalaisprofessorin huoleen siitä, kuinka kalliit joulukalenterit ovat haitaksi lapsille. Jutun juuren nappasin Project Mamalta. Meillä oli jo hamalla seitsemänkymmentäluvulla äitini juuttisäkistä ommeltu taskukalenteri, joka on edelleen käytössä Automiehen tyttärellä. Tänä vuonna ripustin seinälle anoppivainaan Napolista ostaman joulupukinlärvin kruunaaman huopaisen kalenterin. Lisäksi varastossa on Lidl’in kalenteri jossa enkelin ja tähden muotoiset taskut roikkuvat nauhassa, ja jonka ostin kun se oli niin tolkuttoman halpa. Sen voi ripustaa pyykkipojilla

Käsilaukku

Tunnetusti naisten käsilaukuissa yleensä ja äitien laukuissa erityisesti on kaikenlaista tuikitarpeellista tauhkaa, mustista pitsirintsikoista iskuporakoneeseen. Itse pidän valtavana edistysaskeleena sitä, ettei mukana ole vaippoja, vaikka vieläkin joskus nenäliinaa etsiessä käteen tarttuvat Spiderman-kalsarit, sitä todennäköisemmin mitä julkisemmalla paikalla.

Suomalaisuuksia

Hihittelin erään suomalaismamman omituisuuksille Milanon liepeillä, ja päätin sitten itsekin vastata Ritvan heittämään haasteeseen. Parvekkeella lapsia on nukutettu vähän: talomme alapuolella sijaitsevan tyhjillään olevan asunnon puutarha majottaa kaikenlaista faunaa, jota ei toivo lastenvaunuihin vierailemaan. Niinkuin vaikka rottia. Pussilakanoista en ole luopunut, ja se onkin miehen suurimpia myönnytyksiä: italialainen peitto on suuren suuri ja se pujotetaan jalkopäästä ja sivuilta patjan alle, ettei vain peiton alle vedä. Svedujen järjettömiin pussilakanoihin olen ratkonut kädenpujotusreiät yläsaumaan. Meillä kotona kakarat

Tasaraitaa

Mollamaija on oleskellut Suomessa jo kuukauden ja alkaa sulautua massaan. Kangas muorin rintamamiestalon verannan rättilaatikosta, loppu vanhasta yöpaidasta kului Automiehen bemarin jarrujen ilmaamisessa. Jos on avoautoa tarvis niin tuosta lähtisi, autoon liittyy hauskoja muistoja siltä kesältä, no, syksyltä kun Italiatar syntyi, oli kaunis ilma, ajelimme suvisessa Helsingissä ja naureskelimme niille jotka epäluuloisesti mulkoilivat Ali Babaa, avoautoa ja viimeisellään raskaana olevaa blondia.

Arjenhallintaa: maastoutuminen

Aika tyytyväinen minä tuohon silituslaudan päälliseen olen, nyt lauta voi aamuvarhaisen hätäisen paidansilityksen jäljiltä jäädä keittiön seinään nojailemaan ja maastoutua tarjottimiin ja patalappuihin. Siihen saakka kunnes Huhtipoika sen päälleen kaataa. Kierrätin kankaan Italiattaren vauvansängyn lakanasta joita olin pesänrakennushormoneissani ommellut, siinä uskossa että vauvat nukkuisivat pinnasängyssä ja tarvitsisivat omia liinavaatteita. Tyhjää pinnasänkyä muuhun makuuhuoneeseen koordinoineella tekstiilillä ei ole varsinaista tunnearvoa. Puhelinoperaattori jätti meidät päiväksi muutamaksi lähes ilman internettiä, tai toimi verkko mutta niin hitaasti että olisi

Postal market

Koneen kuva-arkistoja penkoessani vastaan tuli tämä italialaisen postimyyntifirman kataloogista skannaamani kuva, jonka mielin kanssanne jakaa. Hmm hmmm.

Top